Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vähän nuoruusmuistoja

Nykyään kun olen Instagramissakin ja seuraan siellä monia seurakuntia, niin  näin kesällä siellä on tietysti paljon kuvia rippileireiltä ja konfirmaatioista. Itselleni aihe on siinä mielessä ollut "ajankohtainen", että viime viikolla tuli pyöreitä vuosia eli 30 vuotta omasta ripillepääsystäni. Siitäpä tässä tämä kuva, jossa itse olen neljäs vasemmalta eli pappi on juuri kohdallani.

Enpä tuosta päivästä enää paljoa muista, sen vain että silloin oli helluntai ja kirkossa laulettiin virsi Kosketa minua Henki.

Rippikoulustakaan en muista ihmeempiä. Sen kyllä, että olin odottanut siltä enemmän. Jotenkin toivoin jotain suurta ahaa-elämystä sieltä. Mutta se ahaa-elämys tuli sitten pari vuotta myöhemmin, kun olin lukiossa, jolloin oma syntisyys ja Jumalan armo oikein kirkastuivat minulle. Ja se armon löytyminen olikin silloin niin iso juttu, että liitelin maan pinnan yläpuolella noin puoli vuotta sen jälkeen! Ei sellaista kokemusta ole pakko ihmisellä olla ollakseen uskossa, mutta silloin minulle vain kävi niin...

Nykyään ei ole tuollaisia ihania tunteita - nyt pitäisi vain uskoa näkemättä. Eikä tunteiden ja kokemusten varaan voi mitään perustaakaan. Jumalan sana on totta, tuntui meistä siltä tai ei. Vain sanan varaan voi rakentaa jotain kestävää, ei omien vaihtuvien tunteiden ja hengellisen elämän kausien varaan.

Se armo muuten kirkastui silloin minulle erään C. O. Roseniuksen tekstin kautta. Joten jo siitä asti hän on ollut merkittävä henkilö minulle. Voin joskus toisella kertaa jakaa sen tekstin täällä. Minulla on se pieni kirjanen edelleen tuolla hyllyssä.

Rippikoulusta muuten vielä, että jos nyt saisin nuoruuden takaisin, menisin jollekin SLEY:n rippileirille. Sieltä voisi jäädä enemmän muistojakin ja ehkäpä oppisikin enemmän. Tuo käymäni rippikoulu oli sitä paitsi päivärippikoulu seurakuntatalolla, joten se ei juuri eronnut tavallisesta koulunkäynnistä. Muistan, että sinne olivat jotenkin "valikoituneet" kaikki levottomat tyypit, jotka eivät jaksaneet mennä leirille. Siellä olikin poikia suuri enemmistö. Muistaakseni meitä oli 22 poikaa ja 11 tyttöä.

Mutta sainhan itse käydä vielä rippikouluakin paremman "koulun" viime syksynä, kun olin kolme kuukautta raamattukurssilla Karkun evankelisella opistolla! Siellä sai todella hyvää opetusta ja tutustui ihaniin ihmisiin. Harmi vain, että nekin opetukset unohtuvat kovin nopeasti. Ja koko kurssi muutenkin tuntuu jo kovin kaukaiselta - melkein kuin olisi nähnyt unta. Joskus harvakseltaan on sentään yhteyksiä kurssikaverien kanssa.

No, tällaisia muisteloja tänään. Seuraavalla kerralla sitten taas jotain muuta! Siunausta päivääsi! :)

10 kommenttia:

  1. Minäkin kävin päivärippikoulun. Ihan mukavaa se oli, vähän kuin koulunkäynti, josta myös aina tykkäsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin tuon toisen kommenttisi, kun oli tämä sama kaksi kertaa :) Toki päivärippikoulu oli ihan mukava ja itse sinne halusin mennä enkä leirille. Jälkeenpäin vain sitten kuuli, miten kivaa muilla oli ollut leirillä.

      Mutta itse sanomahan rippikoulussa on tietysti pääasia ja sitä meillekin kyllä jaettiin, vaikka ei näin 30 vuoden jälkeen enää mitään muistakaan.

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oli ihan mukava lukea näitä muisteloita. Kun minä aikanaan kävin rippikoulun, olivat vaihtoehdot joko talvikautena iltaisin tai kesällä kokopäiväinen, joka oli kai pari viikkoa kestävä. Minä kävin omani talvikautena iltaisin. Asuimme aivan kirkon ja seurakuntatalon lähellä, joten se kävi helposti niin. Sen muistan rippikoulustani, että olisin toivonut enemmän seurakunnan silloisen papin (Sakari Pöyhönen) pitämiä tunteja, mutta hän muistaakseni sairasteli niihin aikoihin. Hänkin asui perheineen siinä lähellä ja pelasi joskus lähistön lasten kanssa palloa tyhjällä tontilla, joka oli pappilan ja viereisten kerrostalojen välillä. Rippikoulun loppukuulustelusta muistan, että hän kutsui jokaisen vuorollaan eri huoneeseen sitä varten. Joku hämärä mielikuvani on, että hän taisi kysyä minulta jotain uskosta. Ripillepääsy oli juhannuksena sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas kävimme päivärippikoulua hiihtolomalla päivisin ja olikohan sitten alkukesästä vielä jotain, kun kerran vasta kesällä pääsimme ripille. Oli kiva lukea vähän sinunkin muisteloitasi :)

      Poista
  4. Olin aikoinaan rippileirillä. Se oli ihan mukava kokemus ja jäi hyviä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen kuullutkin paljon hyviä kokemuksia rippileireistä. Tuntuu että niissä tulee ihan erilainen ryhmähenkikin kuin tuollaisessa koulumaisessa rippikoulussa, jonka itse kävin.

      Poista
    2. Kyllä olen kuullutkin paljon hyviä kokemuksia rippileireistä. Tuntuu että niissä tulee ihan erilainen ryhmähenkikin kuin tuollaisessa koulumaisessa rippikoulussa, jonka itse kävin.

      Poista
    3. Vastasin jo kommenttiisi, mutta blogger sanoi, että "voi räkä, jokin meni pieleen" tai jotain sellaista...?!

      No, uusi yritys. Kyllä rippileireistä monilla tuntuu olevan hyvät muistot.

      Poista
    4. Jahas, että silleen! Nyt se näköjään julkaisikin oikein monikossa näitä kommentteja!!!

      Poista