Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

"... kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen."

Ovat nämä ihmisen elämän johdatukset joskus niin erikoisia ja mielenkiintoisia. Tässä on jo monta kuukautta suunniteltu erästä työasiaa, joka on nyt muutaman päivän sisällä varmaankin toteutumassa, jos Herra suo eikä tule enää uusia mutkia matkaan. Niitä kun on ollut muutamia, niin pessimisti tulee kovin varovaiseksi sanomaan mitään lopullista ennen kuin näkee.

Palaset alkoivat loksahdella paikalleen siinä vaiheessa, kun talvella huomasin olevani pääsemässä ajopelosta (minkä en olisi ikinä uskonut olevan mahdollista!! niin paljon olin ajamista pelännyt), ja se taas mahdollisti minulle sen, että voisin lähteä töihin kauemmaskin. Uskaltauduin kysymään eräästä "unelmieni työpaikasta", onko siellä tällä hetkellä työntekijää - eikä ollut. Kyseinen työnantaja, jota vähän tunsin oltuani hänen asiakkaansa, innostui myös asiasta, että minä tosiaan voisin mennä sinne, kun sinne on ollut vaikea saada ketään.

No, nyt kun sitten haettiin palkkatukea työllistämistäni varten, sitä ei kuitenkaan saatu. Sitten alettiin puhua työkokeilusta, mutta aloin vasta siinä vaiheessa oikein todella tajuta, että sekä osa-aikatyön että työkokeilun tuloista minulla menisi aivan liian suuri osa bensoihin, kun on pitkä työmatka. Olin tuossa kesäkuun alkupuolella muutamana päivänä jo aivan masentunut siitä, että tähänkö tämä kaatuu. Mietin jo, että pakko ilmoittaa kyseiselle yrittäjälle, etten voikaan mennä. Ajattelin kuitenkin, että tänään en pysty sanomaan hänelle mitään, joten nukunpa yön yli.

Niinpä sitten nukuin, ja aamulla kun luin Raamatusta kohdan, joka oli silloin lukuvuorossa, se oli jotenkin suoraan minulle siihen tilanteeseen ja tosi rohkaiseva. Se vahvisti minulle, että jostain syystä näin tämän vain pitää mennä, tämä on johdatus ja Jumala pitää kyllä huolen hulluistaan, niin kuin ennenkin. Olen minä ennenkin kokenut Jumalan huolenpitoa ja selvinnyt monenlaisesta.

Niinpä me sitten aloimme tehdä työkokeilusopimusta. Olisimme saaneet jo viime viikolla aloittaa muuten, mutta sitten olikin mieheni auto korjattavana ja hän kävi minun autollani töissä, joten itse en päässyt mihinkään. Ja auton korjaus viivästyi päivä päivältä. Siinä vaiheessa minulla alkoi vähän hermo mennä. Mutta nyt auto on korjattuna, huomenna vielä varmistan asiat työkkärin kanssa ja sitten saamme varmaankin keskiviikkona aloittaa, ellei enää mitään uusia esteitä ilmaannu!

En nyt kerro kuitenkaan työstä tämän enempää tässä vaiheessa, kun odotan vielä kaiken lopullista varmistumista.

Mutta kaiken keskellä on mieleen muistunut viimesyksyinen postaukseni Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Silloin kerroin siitä, miten olin muuttamassa tänne, missä nyt asun, ja silloin vasta olinkin tehnyt rohkeita ja radikaaleja siirtoja ja olin aivan järkyttynyt siitä, mitä oli tullut tehtyä. Ajattelin, että nyt meni elämä pilalle ja sekaisin. Ja silloin kuulin Radio Deistä lyhyen puheen tästä jakeesta: "Nyt minun sieluni on järkytetty, ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Kuitenkin, sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!"

Se puhe oli silloin suoraan minulle ja vahvisti, että olin oikealla tiellä. Nytkin oli sieluni järkytetty varsinkin siinä yhdessä vaiheessa, mutta kuitenkin koen, että tätä varten minä olen tähän hetkeen tullut, ja rukoukseni ei ole: Isä, pelasta minut tästä hetkestä! vaan: Isä, kirkasta nimesi!

On turvallista olla Taivaan Isän johdatuksessa. Silloin voi ottaa hänen kädestään kaiken mitä sen tulevankin matkan varrella tulee vastaan, myötä- ja vastoinkäymiset.

"... matkaani ohjaa, kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen."
"Edessä reitti tuntematon aukeaa, Herra luvannut on aina johtaa lastaan..."

6 kommenttia:

  1. Välillä pitää tehdä uskon hyppyjä ja luottaa että kannetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Lisäksi tämäkin on sellainen tilaisuus, joka ei tule toistumaan. Kun kerran elämässä on tällainen mahdollisuus, siihen pitää tarttua.

      Poista
  2. Ihanan rohkaisevaa luettavaa. Joskus voi mennä tosi mutkaisia teitä ja luulee jo, että metsään meni, mutta eipäs vaan. Siunausta ja kaikkea tarvittavaa sinulle näihin päiviin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oli rohkaisevaa. Mutkaisia voivat tiet usein kyllä olla. Voihan vieläkin tulla takaiskuja, mutta mitä tuleekin, otetaan se Herran kädestä. Antoi hän sitten "hyvää" tai "pahaa", niin se on parasta.

      Poista
  3. Toivottavasti kaikki nyt järjestyy parhain päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä nyt asiat ovat järjestyksessä, ylihuomenna aloitetaan, ellei auto hajoa uudestaan (tai sitten toinen auto!) eikä tule sairaskohtausta tai muuta mitä nyt vielä voisi sattua!! :D

      Poista