Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Niin vaikea uskoa

Muistaakseni luin jostain, että luterilaisuudessa ihminen ei katso itseensä, vaan Jeesukseen ja siihen, mitä hän teki ristillä meidän puolestamme. Varmasti näin onkin - tai pitäisi olla. Mutta minusta ei siinä tapauksessa taida tulla kunnon luterilaista, koska unohdun aina tuijottamaan omaan huonouteeni. Synnintunnon syövereissä on niin vaikeaa iloita armosta, kun päivästä päivään oma kristillinen vaellus onnistuu aina vain huonommin.

Siitäpä syystä kylläkin olen palannut lapsuuteni ja nuoruuteni evankeliseen herätysliikkeeseen, koska siellä tällainen omaa huonouttaan sureva mollikristitty sentään kuulee vapauttavaa armon julistusta. Olen iloinen siitä herätysliikkeestä.

Instagramissa joku lainasi C. S. Lewisia, joka on sanonut, että ei kukaan tiedä kuinka paha hän on ennen kuin on oikein kovasti yrittänyt olla hyvä. Siinä hän oli kyllä oikeassa! Kun Jumalan laki kertoo ihmiselle Jumalan tahdon ja ihminen sitten vielä haluaisi elää sen mukaan ja yrittää yrittämistään, niin kyllä silloin tulee huomaamaan, ettei minussa ja lihassani asu mitään hyvää. Ja että paha riippuu  minussa kiinni.

Myös C. O. Rosenius sanoo, että juuri ne, jotka mielellään tahtovat totella Jumalaa, "joutuvat päinvastoin kokemaan, että synti hyökkää heissä rajummin kuin koskaan aikaisemmin ja voittaa heidät..."

Lain tarkoitus onkin herättää synnintunto, mutta sen tarkoitus taas olisi johdattaa meidät Jeesuksen luo ja ottamaan vastaan hänen armonsa.

Kunpa vain pieni ihmisparka ei jäisi sinne synnintuntoonsa rypemään, vaan uskaltaisi uskoa syntinsä anteeksi uudestaan ja uudestaan, vaikka se synti hyökkääkin rajummin kuin koskaan.

Mutta onneksi armo on totta, vaikka meistä ei tuntuisi siltä! Se ei ole tunteista kiinni. Sen saa omistaa, vaikka ei osaisikaan kokea rauhaa sydämessään. Rauha Jumalan kanssa ei tarkoita sitä, että meillä tunnetasolla olisi koko ajan rauha. Tunteet tulevat ja menevät, mutta armo pysyy ja kestää!

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." Jes. 54:10

5 kommenttia:

  1. Tuopa se juuri onkin, kun tunteet sanoo yhtä eikä niitä voi pitää uskon eikä armon mittarina... Joskus olen itse valittanut Jumalalle, että miksi ne tunteet pitääkin olla...

    VastaaPoista
  2. Niin, onneksi usko ja uskossa pysyminen ei olekaan omista tunteista kiinni.

    VastaaPoista
  3. Metsäntyttö ja Kaksi huonetta: onneksi tosiaan pelastuminen ei ole meidän tunteista kiinni. Harmi vain, että tulee niitä omia tunteitaan usein tuijoteltua...

    VastaaPoista
  4. Lisäksi vielä meillä suomalaisilla kristityillä on mukana häpeästä ja huonosta itsetunnosta johtuvaa "väärää" syyllisyyttä. Onneksi Jumala rakastaa ja hoitaa meitä tämmöisinä vajavaisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on tosiaan monilla paljon väärää, sairasta syyllisyyttä. Mutta vajavaisina kelvataan Jumalalle <3

      Poista