Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Muuttumaton ja kestävä armo

Aioin jakaa tämän jo eilen, mutta jouduin keskeyttämään. C. O. Roseniuksen hartauskirjassa "Leipäset - Evästä vuoden jokaiselle päivälle" oli taas eilisen kohdalla hyviä ajatuksia. Jaan tässä alkuosan hänen tekstistään:

"Haluamme mielellämme uskoa sovituksen armoon, mutta mieluimmin vain silloin, kun tunnemme olevamme erityisen hartaita, kun olemme lukeneet, rukoilleet tai tehneet hyviä tekoja. Heti kun synti on päässyt yllättämään meidät tai olemme laiminlyöneet rukouksen ja tunnemme sydämemme kylmäksi - ja sehän on myös suuri synti - sovitus ei enää olekaan voimassa. Silloin on kuin meillä ei olisikaan pelastajaa ja puolustajaa. Tuntuu, kuin Kristus olisi tullut vain vanhurskaita varten ja tahtoisi palvella meitä vain silloin kun olemme sellaisia kuin meidän pitäisi olla. Mutta apostoli sanoo päinvastaista. Juuri meidän tehdessämme syntiä puolustaja palvelee meitä. Tästä näemme, että ihminen, joka on Kristuksessa, on loputtomassa ja kestävässä armossa. Se ei muutu meidän hurskautemme tai hurskauden puutteemme mukaan."

Voisiko sitä paremmin sanoa? Juuri tuosta usein löytää itsensäkin, että kuvittelee armon muuttuvan sen mukaan, miten "hyvin" tai huonosti on onnistunut omassa kristillisyydessään. On olevinaan helpompi uskoa armoon silloin, kun luulee joskus olevansa vähän hengellisempi. Mutta silloin sitä erehtyy yrittämään ansaita armoa, eikä kukaan meistä oikeasti ansaitse sitä. Mitkään tekomme tai "hyvyytemme" eivät riitä. Siksihän armo onkin armoa - Ansioton Rakkaus Minun Osakseni.

Ja taas kun kokee syvästi oman syntisyytensä, silloin ei armo muka voi riittää tällaiselle. Mutta syntisiä vartenhan se juuri on! Juuri meitä varten, jotka emme pysty Jumalan edessä mitään ansaitsemaan.

Ja niinpä onneksi "joka aamu on armo uus". Aina saadaan uuden armon turvin lähteä uuteen päivään.

Tulee mieleen eräs laulu, josta pidin vapaissa suunnissa ollessani (se on Hengellisessä laulukirjassa):

"Sun armos varaan, oi Herra, jään,
kun ansiota en yhtäkään
voi tuoda Herra sun etehesi,
siis tuon mä syntisen sydämeni."

Tämä ei nyt liittynyt varsinaisesti palmusunnuntaihin, mutta hyvää palmusunnuntaita niille, jotka tämän tänään lukevat! Ja siunausta sinulle, luitpa tämän koska tahansa!

2 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä. Ei ole onneksi armo meidän tunteistamme kiinni. Ne kun vaihtelee alinomaa, mutta armo pysyy. Siunattua pääsiäisaikaa teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että on jotain mikä ei vaihtele tunteiden mukana. Se on ihana asia. Siunattua pääsiäisaikaa teillekin!

      Poista