Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Krusifiksin juurella

Tää on hetki totuuden, nyt on paha olla
omantunnon edessä olen tuomiolla
näen valkokankaalla muistikuvafilmin
punastuttaa katsoa tuo kaikki omin silmin

Krusifiksin juurella palan halusta
tehdä jälleen parannuksen
Krusifiksin juurella alan alusta
alla suuren armahduksen

Miksi en mä elänyt taaskaan ihmisiksi
syntisäkki-ihminen miksi olen miksi
kurjuuteni tunnustan, mitään en nyt peitä,
tiedän ettei Jumala mua kuumin kivin heitä.....

Tässä alkua Tarvo Laakson kappaleesta Krusifiksin juurella, josta pidin jo aikoinaan 80-luvulla. Viime aikoina se on soinut päässä harva se päivä. Varsinkin tuo: "Miksi en mä elänyt taaskaan ihmisiksi, syntisäkki-ihminen miksi olen miksi..." Siihen on kovin helppo eläytyä! Sellaista kompastelua on tämä uskonelämä. Hyviä aikomuksia ja kauniita päätöksiä - mutta mikään ei kestä.
Taas on lepopäivä vietetty kaikkea muuta kuin pyhittämällä se. Taas on roikuttu suuri osa päivästä sosiaalisessa mediassa, tuhlattu rahaa turhuuksiin, ajateltu Jumalan tahdon vastaisia ajatuksia ja palattu uudestaan vanhoihin riippuvuuksiin, joista oli juuri tarkoitus päästä. Jne. jne.!! Näitähän riittää itse kullakin. Kenellä ne ovat mitäkin.

Eihän meistä kunnon uskovaisia koskaan tulekaan. Siksihän onkin armo, josta Tarvo Laakso myöhemmin tuossa laulussa sanoo: Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Aina saa mennä krusifiksin juurelle ja alkaa alusta taas kerran.

Onneksi Jeesus oli täydellinen meidän puolestamme, täytti lain eli Jumalan vaatimukset täydellisesti. Ja kärsi sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille (Tarvon sanoin: "Minun kurjan syntisen olis tullut kuolla, minun tulis olla nyt roikkumassa tuolla..."). Siksi me saamme olla puettuina hänen lahjavanhurskauteensa. Oman mustan pukumme tilalle tulee armon valkoinen vaate. Ja se on jo kasteessa puettu meidän yllemme, niin kuin Raamatussa sanotaan, että kaikki te jotka olette kastetut, olette Kristuksen yllenne pukeneet. Kun Jumala on kerran antanut syntimme anteeksi, hän ei niitä enää muista. Vaikka itse usein menneitäkin kaivelemme. Kaikkivaltiaana Jumala pystyy sellaiseenkin taivaalliseen muistinmenetykseen! Hän näkee meidät Jeesuksessa, jolloin hän ei näe meidän syntejämme ollenkaan. Hän näkee vain Jeesuksen. Mikä armo! Sen varassa saa lähteä taas uuteen viikkoon tällainenkin syntisäkki.

2 kommenttia:

  1. Jo pelkkä otsikon näkeminen sai äänellisen muodon mielessäni:) Tuo laulu on oikein hyvä monella tavalla. Pitkästä aikaa mekin se taannoin taas kuultiin autoradiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihana laulu :) Pitäisikin kuunnella Tarvoa joskus taas. Minulla on useampikin hänen CD:nsä - vaikka nykyään musiikkia tulee kuunneltua ennemmin YouTubesta.

      Poista