Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hiljaisella viikolla

Miten monta kertaa voikaan joutua pettymään itseensä ja omaan surkeaan uskonelämäänsä? Näköjään aivan loputtomasti.

Tuntuu siltä kuin koko Suomen kristikansa viettäisi hiljaista viikkoa, pääsiäistä ja yleensä tätä koko elämää kristillisemmin kuin minä. Minäkin kyllä vilpittömästi aioin hiljentyä paastonaikana ja totta kai erityisesti hiljaisella viikolla - mutta: ei pysty, ei kykene. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Nuorena minulla oli taipumusta ylihengellisyyteen, mutta nykyään ongelmana onkin sitten alihengellisyys. Mistähän se johtuu, ettei oikein tasapainoista hengellisyyttä tunnu löytyvän? Onko se niin vaikeaa? Ovatko kaikki muut löytäneet sen?

Raamatun monista jakeista yksi, joka eniten kuvaa omaa uskonelämääni, on tämä kohta kylväjävertauksesta: "Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa" (Luuk. 8:14). Tuo jae puhuttelee minua joka kerta. Juuri toisaalta huolet ja toisaalta elämisen mukavuus ja nautinto vievät meitä ihmisiä kauemmas Jumalasta niin kovin helposti.

Minä itse esimerkiksi pidän nykyään sekä "maallista" että kristillistä kirjablogia. Mutta kuinka ollakaan, päivitän melkein koko ajan sitä maallista blogia, kun taas kristillisiä kirjoja en millään saa luettua, vaikka välillä yritän melkein pakottaa itseni siihen. Entistä syyllisempi olo tästä asiasta tulee, kun erään kristillisen kirjakaupan omistaja laittoi sen kristillisen kirjablogini linkin nettisivuilleen. Tulee tunne, että olisi pakko saada sinne blogiin jotain syntymään, mutta kun ei! Mikä on, etteivät hengelliset kirjat ja Raamattu maistu?

Hengellinen ruokahaluttomuus lienee sairaus sekin. Kun kaikki muu maistuu paremmin kuin Jumalan sana. Paavalin sanoin: "Minä viheliäinen ihminen!"

Nyt hiljaisella viikolla on onneksi mahdollista saada hengellistä ravintoa erilaisista tilaisuuksista. Olen jo käynyt palmusunnuntai-illan seuroissa ja eilen eräässä kirkkoillassa. Niissä olikin hyvät puheet ja laulut. Mutta pitäisi tietysti itsekin hoitaa omaa uskonelämäänsä jotenkin, ettei se aivan kuole pystyyn...

No, siksipä Jeesus tänne tuli, kun meistä ei ole eikä tule.

Niilo Tuomenoksa onkin sanonut näin: "Autuaita ne, jotka ovat kokonaan menettäneet oman kristillisyytensä ja joiden ainoa hengellisyys on Herra itse." Sama asia, josta Jeesus itse sanoi: "Autuaita ovat hengessään köyhät."

Sellaisena hengessään köyhänäkin saa tämänkin viikon aikana mennä ehtoollispöytään ja uskoa kaikki syntinsä anteeksi, koska Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä meille elämäksi.

6 kommenttia:

  1. Tunnen tuskasi! Nolotti, kun kaveri kirjoitti minulle FB:ssä, että kohtahan teillä loppuu paasto. Ai mikä paasto, koskaan kuullutkaan? Ja milloin kävin edes ehtoollisella viimeksi...? Minäkin olin parikymmentä vuotta sitten kovin kovin hengellinen, jopa yli-. Nyt on aika nimellistä tämä uskonelämä. Kirkkoon on mentävä, valinnanvaraa on tosiaan yllin kyllin tällä viikolla. Siunattua hiljaista viikkoa, ortodoksit kutsuu tätä suureksi viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hyvä, että tällä viikolla on iltakirkoissa valinnanvaraa. Olen niin aamu-uninen, että usein sunnuntaiaamuna jää menemättä kirkkoon... Paasto tosiaan - me ollaan syöty pashaakin aivan liikaa jo ennen pääsiäistä... Toivottavasti uskonelämä tästä vähän virkoaa taas joskus. Siunattua suurta viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Siunausta sinulle ja hyvää pääsiäistä! Uskonelämä vahtelee, välillä se on "palavampaa" ja välillä hiljaisempaa, mutta onneksi Jeesus on aina sama! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi Jeesus on aina sama! Kiitos samoin sinullekin siunausta ja hyvää pääsiäistä! :)

      Poista