Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Seuraterveiset

Eilen jaksoin lähteä peräti kaksiin seuroihin ja siinä se päivä sitten vierähtikin, varsinkin kun ne pidettiin eri paikkakunnilla, tunnin ajomatkan päässä toisistaan.

Päivällä olin pitkästä aikaa Siionin Kannel -seuroissa ja nautin lauluista sekä puheista. Mieleeni jäi sieltä evääksi tuo ihana laulu, jossa sanotaan, että armo jää, kun kaikki täällä kaatuu. Suuri ja ihana armo! Sen varassa saadaan lähteä nytkin uuteen viikkoon.
Puhuja rohkaisi, ettei tarvitse pelätä "tuota suurta vihollista", mitä niitä ikinä meillä onkin, sillä "sota ei ole meidän, vaan Jumalan". Oli siellä toinenkin puhe ja hyvä sekin varmasti oli, mutta sillä kohtaa ajatukseni taisivat harhailla jossain... Tuo ensimmäinen puhe oli samasta aiheesta, josta itsekin kirjoitin tänne helmikuussa, kun siihen liittyvä hartauskirjan teksti oli rohkaissut minua. Rohkaisu siis jatkuu!

Illalla pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan Kansan Raamattuseuran evankelistaa Eliina Heinosta. Hänellä oli taas armollisia ajatuksia jaettavana, huumoriakaan unohtamatta. Mutta vaikka hyvinkin sen puheen kuuntelin, nyt en osaa siitäkään enää mitään kertoa... Sama pää kesät talvet eikä vaihtopäistä tietoakaan, siinä sitä ollaan! ;)
Päällimmäisenä mieleen jäi, kun Eliina kertoi omista ja miehensä vakavista sairauksista niin rempseällä huumorilla, että oli pakko nauraa, minäkin aivan kyyneleet silmissä. He eivät tunnu murehtivan sairauksiaan ja luottavat Jumalan huolenpitoon niissä asioissa. Kun Eliina oli kuullut syöpädiagnoosinsa, hän oli ollut niin onnellinen, ettei lääkäri meinannut uskaltaa päästää häntä kotiin, kun pelkäsi, että nyt tuo on seonnut! Mutta Eliina oli saanut Jumalalta rohkaisua, että tästä selvitään, joten hän vain oli onnellinen! Harvemmin lääkärit varmaan tuollaisia reaktioita näkevät syöpädiagnooseista kertoessaan...

Kaiken kaikkiaan kun vain jaksaa lähteä liikkeelle hengellisiin tilaisuuksiin, niin kyllä siellä yleensä jotain rohkaisua saa. (Ainakin ellei sitten satu liikkumaan jossain lakihenkisissä ja vaatimuksia esittävissä piireissä.) Niin että yritetään lähteä liikkeelle, se kannattaa! Siitä saa voimia jatkaa arjessa eteenpäin.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! En ole itse ollut muistaakseni ikinä seuroissa. Keravan ev.lut. srk oli (ainakin kun olin teini) kallellaan ns. viidesläiseen herätysliikeeseen, nuorisotyöntekijät varsinkin. Viidesläisyyteen ei kai kuulu seuroja? Nykyisen kotipaikkani luterilaisessa kirkossa on joskus herännäisseuroja kuulemma. Yksi entinen opiskelukaveri taas kuuluu vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Näistä on kiinnostavaa lukea, kun on vieraampaa itselle. Tuo on totta, että pitäisi vaan lähteä kirkkoon tai muuhun hengelliseen tilaisuuteen. Voittaa väsymys, se kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, oikeastaan näistäkin tilaisuuksista vain tuo ensimmäinen oli varsinaisesti seurojen nimellä, mutta niputin samaan ne molemmat. Yksi ystäväni on kotoisin Keravalta ja minusta hänenkin vanhempansa olivat viidesläisiä. Eri herätysliikkeistä on kyllä minustakin kiva kuulla ja lukea - ja joskus vieraillakin jossain.

      Poista
  2. Eliina Heinonen on hyvä tyyppi ja mainio puhuja. Lapsena muistan että oli usein seuroja, nykyisin ei tule käytyä kun niitä on enemmän kodeissa ja jos ei tunne ihmisiä niin on suurempi kynnys mennä, vaikka voisi olla hyväkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin kotikylälläni ja kotonani oli paljon kotiseuroja, kun olin lapsi. Nyt nämä Siionin Kannel -seurat olivat ihan seurakuntatalolla. Kotiseuroissa olisi kyllä mukava käydä, mutta totta että on suurempi kynnys, jos ei tunne ihmisiä.

      Poista
  3. Totta, että pitäisi vaan lähteä liikkeelle. Hengellisissä tilaisuuksissa käyminen on kyllä virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hengellisistä tilaisuuksista saa voimia ja uskon vahvistusta.

      Poista
  4. Olipa sulla vauhdikas päivä:) On se vaan ihmeellistä kun Jumala voi tosiaan tuommoistakin tehdä, kuten tuo Heinosen syöpädiagnoosijuttu; Jumala on ihmeellinen silläkin tavoin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, itse asiassa Eliina kertoikin, että hänen imusolmukkeensa ovat nyt pienentyneet normaalikokoisiksi. Imusolmukesyövästä kun oli kysymys.

      Poista