Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Paastonaikana

Tarkoitus ei ollut pitää aivan näin pitkää taukoa, mutta niin siinä vain kävi. Ei vain ole ollut mitään sanottavaa. Aika on puhua ja aika vaieta?! Toivottavasti jatkossa on taas jotain jaettavaakin. Toivossa on hyvä elää...

Joka tapauksessa nyt eletään kirkkovuodessa paastonaikaa, joka on hyvää itsetutkiskelun aikaa. Joku sanoi, että paastonaikana on hyvä lukea katekismusta. Luther taas luki muutenkin joka päivä muun muassa kymmenen käskyä läpi, mikä olisi kyllä terveellinen tapa itse kullekin. Itse satuin sopivasti vähän aikaa sitten löytämään kirpputorilta Mailis Janatuisen kirjan "Ihmisen käyttöohjeet. Kymmenen käskyä - taakka vai siunaus?" ja olen nyt alkanut käydä sitä läpi tämän paastonajan lukemisena. Kirjassa Janatuinen käy käskyjä läpi hyvin käytännönläheisesti ja kohtikäyvästi. Hänen jakamansa ajatukset laittavat todella miettimään.

Nyt luen vasta ensimmäistä lukua, mutta jossain vaiheessa tulen kirjoittamaan tästä kirjasta kirjablogin puolelle.

Tänä aamuna luin kirjasta tämän pätkän, jossa oli taas paljon mietittävää. Sitä ennen Janatuinen on kirjoittanut siitä, miten saatana kiusasi Jeesusta erämaassa. Ja Jeesus vastasi aina Jumalan sanalla. Näin teksti jatkuu:

Kuvitelkaapa, mitä olisi tapahtunut, jos Jeesus olisi vastannut Saatanalle käyttämällä meidän aikamme eettisiä argumentteja: "Jokaisella on oikeus onneen ja tarpeittensa tyydytykseen." Tai: "Se on oikein, mikä ei vahingoita ketään muuta." Tai: "Tee niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu oikealta." Tai: "Eettiset ohjeet pitää pystyä perustelemaan järjellä." Tai: "Raamatun sana ei ole normatiivinen eettisissä kysymyksissä." Jokainen näistä vastauksista olisi johtanut siihen, että Jeesus olisi langennut syntiin.

Mutta Jeesuspa vastasikin Saatanalle aina raamatunlauseella. Jollei Vapahtajalla olisi ollut aikaa lukea, kuunnella ja tutkia Raamatun sanaa jo ennen kuin hän joutui kiusaukseen, ei hänellä myöskään olisi ollut mitään vastausta annettavana Paholaiselle. Silloin hän olisi väkisinkin uskonut tämän sanaa, koska se kuulosti niin järkeenkäyvältä. Kaikkien kolmen testin ydin on nimittäin sama: miten sinä suhtaudut Jumalan ilmoitukseen? Uskotko, että Raamatun käskyt ja kiellot ovat myös Jumalan itsensä käskyjä ja kieltoja? Pidättäydytkö siitä, mitä Raamattu kieltää, maksoipa se sinulle mitä tahansa? Teetkö sen, mitä Raamattu käskee, vaikka sitten oman onnesi kustannuksella? Herra Jumala on nimittäin Sanan Jumala. Joka hylkää Sanan (eli Raamatun), se hylkää Jumalan. Joka pysyy Sanassa, se pysyy Jumalassa.

Raamattuun suhtautuminen on oikeastaan se perustesti, joka on kaikkien muitten kiusausten takana. Suhteesi Jumalaan on nimittäin sama kuin suhteesi Raamattuun. Yhtä vakavasti kuin suhtaudut Jumalan sanaan, yhtä vakavasti suhtaudut Jeesukseen. Yhtä monta minuuttia päivässä kuin luet / kuuntelet Raamatun sanaa, yhtä monta minuuttia sinulla on aikaa kuunnella Vapahtajasi ääntä.

Paholainen on varmasti testannut sinua samalla tavalla kuin Jeesustakin. Onko sinulla rohkeutta tehdä hänen testinsä tuloksista oikeat johtopäätökset? Uskallatko myöntää, mikä on sinun todellinen jumalasi?

Siinäpä mietittävää ja sulateltavaa tälle päivälle. Itse joudun ainakin uudestaan ja uudestaan tunnustamaan, että luen ja rakastan Raamattua aivan liian vähän. Parannuksen paikka on siinä asiassa joka päivä.

2 kommenttia:

  1. Tosiaan, kyllä tuo miettimään pistää. Vajavaiseksi huomaa itsensä siinäkin suhteessa. Onneksi Jumala senkin tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja laittaa hyvällä tavalla miettimään, mutta ei kuitenkaan esitä vaatimuksia eikä aja lain alle, vaan tarjoaa myös armoa.

      Poista