Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Jumalan kansan juhlaa

Tänään olin pitkästä aikaa kirkossa ja peräti messussa. Kun en ole jaksanut juuri lähteä mihinkään, olen kaivannut varsinkin ehtoollista aivan valtavasti - ja kyllä tuntui ihanalta nyt päästä ehtoolliselle!! Mutta myös virret, Raamatun kohdat ja saarna tekivät hyvää.

Kysymyksessä olivat maakunnan evankeliset talvijuhlat. Kyseisessä kirkossa olin ensimmäistä kertaa. Jumalanpalveluksen ja lounaan jälkeen oli vielä tilaisuus, jossa oli peräti neljä puhetta. Hyviä puheita, mutta harmittelen, kun nykyään en enää jälkeenpäin muista hyvistäkään puheista paljoakaan. Vielä kaksi- ja kolmikymppisenä muistin aika tarkastikin, mitä oli puhuttu, mutta nyt nelikymppisenä se ei enää onnistu. Ja jos puheita kaiken lisäksi on neljä kerralla, niin ei mitään toivoa!

Lopulta monesti havainnollisimmat jutut jäävät mieleen. Esimerkiksi tänään muistan erään puhujan esittelemän ison mustan ristin, jonka hän oli ostanut ollessaan lähetystyössä Sambiassa. Se oli kaunis ja puhutteleva. Siinä ei lukenut INRI, joka tarkoittaisi Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas, vaan vain INR eli Jeesus nasaretilainen kuningas. Tämän puhuja selitti kertovan siitä, ettei Jeesus ole vain juutalaisten kuningas, vaan meidän kaikkien, myös afrikkalaisten - niin kuin se risti ja sillä riippuva hahmo olivat mustia.
Toinen havainnollinen ja mieleenpainuva asia oli kirkossa, kun pappi luki ehtoollisliturgiaan kuuluvaa rukousta. Pieni suloinen poika taapersi alttarille, nousi seisomaan siihen mihin yleensä polvistutaan ja kurkisti alttarikaiteen yli rukoilevaa pappia. Tähän myös eräässä myöhemmässä puheessa viitattiin. Verenvuototautia sairastavalle naiselle riitti, kun hän vain hipaisi Jeesuksen viitan tupsua. Samoin meille riittää pelkkä Jeesuksen hipaiseminen tai kurkistaminen, kuten se pieni poika kurkisti pyhiä asioita alttarikaiteen yli. (Hän oli niin pieni, että juuri ja juuri ylettyi kurkistamaan.)

Niin, muistanhan vielä yhden puheen, jossa kolme eri ihmistä pyysi apua Jeesukselta. Ensimmäiseltä Jeesus kysyi: Mitä tahdot, että sinulle tekisin? Mutta mies ei tahtonut mitään, vaan alkoi vain valittaa, ettei hänellä ole ketään, joka auttaisi häntä, ja kun hän yrittää mennä parantavaan veteen, aina joku muu ehtii ensin. Toinen mies taas sanoi: Minä uskon, auta minua epäuskossani! Ja kolmas: Jos sinä tahdot, sinä voit minut puhdistaa. Ensimmäinen vain epäili, toinen pyysi apua epäilyynsä ja halusi uskoa ja kolmas jopa uskoi, että Jeesus voi, jos tahtoo. ´
Oli virkistävä reissu. Nyt kun sekä kevään valo että kilpirauhaslääkitys alkavat vähän piristää täällä päin, täytyy yrittää käydä jatkossa enemmän omassakin kotikirkossa ja seurakunnan erilaisissa tilaisuuksissa. Siunausta alkavaan viikkoon!

7 kommenttia:

  1. Kuulostipa antoisalle reissulle! Minä kävin Kirkkokansan Raamattupäivillä. Siellä oli myös hyvät puheet ja lämmin tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullutkin jotain niistä Kirkkokansan Raamattupäivistä. Varmasti sielläkin oli antoisaa.

      Poista
  2. Mulla on sama, ettei mun muistissani kovin paljon puheista pysy, ellei se ole jotain aivan erityisesti mieliinpainuvaa. Mutta sulla oli tässä kumminkin ne mainiot kohdat, jotka jäi mieleen. Nuokin viimeeksi mainitsemasi avunpyytäjät - ja ne aiemmatkin. Puhuttelevat esimerkit. Vähän on enemmän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi edes jotain jää mieleen. Monesti myös yksi tai useampi laulu voi puhutella ja jäädä mieleen. Mutta harmittaa silti, ettei muista puheista enää niin paljoa kuin nuorempana.

      Poista
    2. Olen tosi laiska lähtemään mihinkään tilaisuuksiin ja jumalanpalvelus tulee kuunneltua radiosta. Ehtoollista kaipaisin kyllä kovasti. Täytynee ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä. Minäkin usein kehun jälkeenpäin, että olipa hyvä saarna, mutta kun toinen kysyy, mitä siinä sanottiin, niin eipä enää muistakaan.

      Poista
    3. Olen tosi laiska lähtemään mihinkään tilaisuuksiin ja jumalanpalvelus tulee kuunneltua radiosta. Ehtoollista kaipaisin kyllä kovasti. Täytynee ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä. Minäkin usein kehun jälkeenpäin, että olipa hyvä saarna, mutta kun toinen kysyy, mitä siinä sanottiin, niin eipä enää muistakaan.

      Poista
    4. Minäkin olen ollut tosi laiska ja huono lähtemään. Toivon, että nyt kevään tullen jaksaisi taas paremmin. Varsinkin ehtoollista aina kaipaa.

      Poista