Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

torstai 23. maaliskuuta 2017

En tullut paremmaksi

 
Jos ei muuta pieni ihminen opi näin paastonaikana, niin ainakin sen, ettei itseään ja elämäänsä saa tehtyä yhtään paremmaksi. Saa opetella samaa läksyä kuin aina ennenkin, että sitä hyvää mitä tahdon, minä en tee, mutta sitä pahaa mitä en tahdo, minä teen. Ja että paha ja synti riippuu minussa kiinni. "Minä viheliäinen ihminen!" kuten Paavalikin sanoi.

Päätöksistään huolimatta ei pääse eroon riippuvuuksistaan, helmasynneistään, epäjumalistaan eikä taipumuksistaan. Samoja virheitä tekee aina uudestaan, samoihin risuihin kompastuu ja samoja kaavoja toistaa elämässään. Samalla tavalla on myös rikki ja viallinen kuin ennen, vaikka jotain olisi eheytynytkin. Ei meistä täällä täysin ehjiä eikä valmiita tule - eikä varsinkaan synnittömiä.

Tulee mieleen laulun sanat: "Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa..." Se on muuten hyvä laulu. Olisi minulla sen sanat tuolla jossain paperikasojen uumenissa, mutta en jaksa ruveta tekemään arkeologisia kaivauksia.

Olen lukenut Mailis Janatuisen todella hyvää kirjaa kymmenestä käskystä. Kunhan vain saisin luettua sen loppuun asti, kirjoitan siitä sitten kirjablogin puolelle. Sen kirjan äärellä kyllä todella huomaa olevansa syyllinen jokaisen käskyn kohdalla, jopa niiden, joissa ajatteli, että tämä ei minua koske. Erittäin terveellistä lukemista näin paastonaikana. Se on kuin peili, josta näkee itsensä juuri sellaisena kuin on, yhtään kaunistelematta.

Juuri siksipä Jeesus tulikin kärsimään meidän syntiemme rangaistuksen, kun hän tiesi, että me olemme jokaisen käskyn kohdalla langenneet ja lankeamme loputtomiin. Emme pysty itse tekojamme sovittamaan Jumalan edessä, emmekä parantelemaan elämäämme. Niin, parannus. Sehän ei ole itsensä ja elämänsä parantamista, vaan suunnan muutos: käännyn katsomaan syntieni sovittajaan, Jeesukseen, ja pyydän häneltä syntejäni anteeksi sekä apua ja voimaa jokaiseen uuteen päivään, jonka syntisenä ihmisenä elän täällä maan päällä. Käännyn katsomaan ristiin, Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

On ihanaa pian viettää pääsiäistä, joka on meidän kristittyjen kaikkein suurin juhla. Saamme muistaa, mitä Jeesus teki meidän puolestamme. Ja taas tänäänkin saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen veren kautta.

9 kommenttia:

  1. Niin hyvästi kirjoitettu, mistä uskossa on kyse: "käännyn katsomaan syntieni sovittajaan, Jeesukseen...". Moni ei-uskova kuvittelee uskovien pitävän itseään pyhimyksenä ja asia on kumminkin päinvastoin, silloin sitä vasta vähitellen rupeaa tajuamaan mikä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kun on uskossa ja haluaisi niin kovasti elää Jumalan tahdon mukaan eikä pysty, silloin sen vasta oikein näkee, että ei tässä mitään pyhimyksiä olla, vaan kaikkea muuta...

      Poista
  2. Amen! Kiitos myös kirjasuosituksesta. Pidän kovasti Mailis Kanatuosen kirjoista, mutta tuota en ole lukenut.

    VastaaPoista
  3. Amen! Kiitos myös kirjasuosituksesta. Pidän kovasti Mailis Kanatuosen kirjoista, mutta tuota en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole lukenut kovin monta hänen kirjaansa, mutta nyt täytyy kyllä alkaa lukea, koska tämä oli tosi hyvä kirja! Alan kohta kirjoittaa siitä postausta kirjablogiin.

      Poista
  4. Raamatun henkilöt ovat lohdullinen esimerkki siitä miten tavalliset ihmiset kelpaavat Jumalalle, eivät vain pyhimykset ja omavanhurskaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, Raamatun henkilöt todella olivat kaikkea muuta kuin pyhimyksiä. Eivätkä "pyhimykset" ja omavanhurskaat Jumalalle edes kelpaa, vaan vain ne, jotka tarvitsevat armoa.

      Poista