Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Särjettyjen sydänten seurue

En malta olla vieläkin lainaamatta Juha Vähäsarjaa. Tämä kirjoitus oli hänen hartauskirjassaan Joka päivä lupaus kantaa eilisen kohdalla. Hän kirjoittaa Jaakobin painista, jossa Jaakobia iskettiin lonkkaluuhun ja hän jäi ontuvaksi.

Kristittyjen matkaseurue on särjettyjen sydänten seurue. Maailman murjomia, toisten ihmisten rikkomia, oman sydämen pettämiä, läheisten jättämiä - eri tavoin rikkinäisiä ja hylättyjä on saattueemme täynnä. Montaa maailmassa arvostettua tai ihmisten mielissä mahtavaa ei hiljaisesta joukostamme löydy. Kaikkia tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjätä, tarvitaan muita vierelle.

Matkavauhdin hiljennyttyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa. Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.

Niin kaunis ja lohdullinen teksti! Tämän nyt jaoin sitä odotellessa, että itsellänikin olisi taas jotain sanottavaa...

2 kommenttia:

  1. Hyvä kun jaoit. Niinhän minäkin toimin, otan kirjoista, kun ei aina itseltä ole tekstiä laittaa. Tämä on yksi suosikkini Vähäsarjan teksteistä! Samaa seuruetta ollaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän seurueeseen on hyvä kuulua. Itsekin ihastuin tähän tekstiin kovasti.

      Poista