Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa kirkossa

Kuten olen kertonut, minulta on löytynyt kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkitystä ei vielä ole; sen saan ehkä, toivottavasti, huomenna. Nyt kun tätä vaivaa olen jo toista vuotta potenut, olen useimmiten aamuisin niin tokkurassa, ettei kirkkoon menemisestä tule mitään - suureksi surukseni, koska mielellään kyllä siellä kävisin. Mutta luterilainen seurakuntaelämä on monesti vähän aamuvirkuille tarkoitettua. (Tuleekin tunne, että ovatko aamuvirkut ihmiset myös parempia kristittyjä?!? Heidän on helppo heristellä sormeaan niille, jotka eivät jaksa mennä kymmeneksi kirkkoon sunnuntaiaamuna. Mutta miksi jokin vuorokaudenaika on "kristillisempi" kuin jokin toinen? Miksei messuja voisi olla useammin vaikka iltaisin?)

Eilen päätin, että nyt kyllä menen kirkkoon pitkästä aikaa, koska ehtoollisellekaan en ole päässyt pieneen ikuisuuteen. Laitoin kellon ajoissa herättämään, mutta tietysti sama juttu taas: sama vanha tokkura... Olin jo perumassa koko menon, mutta onneksi mieheni innostui, että hänkin voisi lähteä, ja niin hänen seurassaan sain jotenkin raahauduttua sinne, kun ei tarvinnut itse jaksaa kävellä eikä ajaa, vaan astua kyytiin vain.

No, olin tietysti kirkossakin melkein puoliunessa, mutta kyllä siellä oli hyvä olla sellaisenakin. Jumalan edessä saa olla väsyneenäkin. Mieleen ei jäänyt paljoa, mutta oli ihanaa kuulla sanaa, veisata virsiä ja päästä sille kaipaamalleni ehtoolliselle. Ehtoolliselle mennessä onneksi jo vähän "heräsinkin".

Jäihän sieltä toki mieleen se, että pyhän aiheena oli Jeesus auttaa hädässä. Ja saarnasta jäi mieleen pyörimään se, miten Jeesus jätti opetuslapset aluksi aivan yksin myrskyn keskelle yrittämään pärjätä. Kysymys, miksi Jeesus joskus aivan kuin jättää meidät yksin omiin myrskyihimme? Ja silti hänellä on tilanne hallinnassa silloinkin - eikä hän oikeasti jätä. Kirkkoherramme saarnan mukaan Jeesus tahtoi tämän opetuksen kautta antaa opetuslapsilleen sellaista ravintoa, jonka varassa he jaksaisivat tulevaisuudessakin. He saivat nähdä, että Jeesus auttoi ja myrsky tyyntyi.

Jäi saarnasta sekin mieleen, että jokaisesta elämämme myrskystä on ulospääsy valmistettuna, niin kuin Paavali kirjoittaa, että salliessaan meille kiusauksia tai koetuksia Jumala valmistaa myös niistä pääsyn, niin että voimme ne kestää.

Siunattua pyhäpäivää sinulle, lukijani!



8 kommenttia:

  1. Minäkin kävin tänään kirkossa. Onhan tuo kymmenen jumis aika aikaisin, kun moni (työssäkäyväkin) haluaa nukkua edes viikonloppuna pitkään. Itseä kenkuttaa se, että jumalanpalvelukset ovat niin pitkiä ja täynnä jäykkää liturgiaa. Tykkäisin, että välillä olisi sellaisia lyhyempiä, vaikka enemmän hartaustyyppisiä messuja,niin ei tarvitsisi istua niin kauan.

    Eipä tuota kirkossa käyntiä kyllä koskaan kadu, aina se jollain tapaa virkistää sielua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä työssäkäyvillekin tosiaan soisi pitkät aamu-unet edes kahtena päivänä viikossa. Minua taas ei muut asiat haittaa luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Kun olen ollut vapaissa suunnissa, minusta monet asiat ev.lut. messuissa ovat pelkkää plussaa. Ja vapaisiin suuntiin verrattuna ne ovat LYHYITÄ :D

      Poista
  2. Minulla on ollut kovia vaikeuksia nukkumisen kanssa. Joko nukun 16 tokkuraista tuntia tai sitten en yhtään. Joka tapauksessa sama juttu, vaikea päästä aamulla kirkkoon. :/ Tänäänkin heräsin kun kotisaaren luterilaisen kirkon kellot jo soivat. Silloin oli myöhäistä lähteä toiselle puolelle kaupunkia omaan kirkkoon liturgiaan. Ehtoolliselle kyllä haluaisin. Pitänee hiukan kilvoitella tuon sängystä ylösnousemuksen kanssa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että sinulla on noin vaikeaa nukkumisen kanssa. Ehtoollista minäkin aina kaipaan. Sängystä ylösnousemus vaatii kyllä kovasti kilvoitusta ;)

      Poista
  3. Hyvää sanaa oletkin tänään saanut kuulla:) Itselläkin pitkä aika siitä, kun on viimeksi käynyt rukoushuoneella kokouksessa. Tätä sunnuntaita vähän mielin mennäkseni, mutta ei se nyt käynyt päinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää sanaa se oli, harmi vain että olin niin nukuksissa siellä. Toivottavasti sinäkin pääset pian sanankuuloon!

      Poista
  4. En minäkään niihin kello 10 alkaviin juuri koskaan ehdi. Menen sitten kun jossakin on kello 11 tai 12.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täälläkin joskus viikolla iltamessuja, mutta harvoin kylläkin. Ennen oli myös kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina jumalanpalvelus klo 13, mutta harmi kyllä siitä on juuri luovuttu...

      Poista