Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ei tarvitse olla Tarmo!

Minulla oli eilen ilo olla mukana Sanan talvipäivillä Lapualla. Siellä oli puhujavieraana Kansan Raamattuseuran pastori Jorma Kalajoki, joka on tunnettu ihmisläheisestä ja armollisesta julistuksestaan. Nytkin ilta oli todella rohkaiseva ja hoitava.

Illan puheissa oli paljon sellaista, mitä voisi jakaa, mutta jaan vain pari pientä ajatusta. Itselleni kolahti kovasti yksi asia, josta Jomppe (Jorma) ruokapöydässä sanoi, ettei ollut etukäteen siitä aikonut edes puhua. Hän kun kertoi puheensa loppupuolella, että jotkut uskovaiset voivat olla "Tarmo Tahtotyyppejä" - niin kuin esimerkiksi täällä Pohjanmaalla moni voi olla. Se Tarmo menee ja tekee ja sitten puhuu, että kun minä menin ja tein, niin tapahtui. Ja kaikki on tästä poikki ja pinoon.

Mutta tuollainen Tarmo on jo ennen uskoontuloa ollut Tarmo. Se on hänen luonteensa. Hän saa olla uskovaisenakin sellainen. Mutta me, jotka olemme toisenluonteisia, saamme olla sitä mitä olemme; ei meistä kaikista tarvitse tulla Tarmoja! Mikä ihana evankeliumi!
Jorma "Jomppe" Kalajoki
Ja tämä seuraava ei ole Jompen puheesta, vaan tuli mieleen itselleni. Joku meistähän voi olla vaikka Hilja, Kaino tai Unelma. Ja sellainen ihminen saa myös uskovaisena olla Hilja, Kaino tai Unelma - hänen ei tarvitse tulla siksi Tarmoksi!

Tuo ensimmäinen puhe käsitteli oikeastaan epäilemistä. Toinen Jompen puhe oli rukouksesta. Siitä voisin kertoa vaikka sen, että kreikan kielen lakkaamatonta rukousta tarkoittava sana on kuulemma sama, jota arkielämässä käytettiin esimerkiksi lakkaamattomasta yskästä. Ja sellainen yskäkin on ihmisessä, vaikka hän ei joka sekunti yskisi. Samoin lakkaamaton rukous on kyllä meissä, vaikka emme koko ajan stressi päällä suorittaisi rukousta. Ja tarpeen tullen rukous nousee sieltä esiin, kuten se yskäkin kyllä yskittää säännöllisesti.

Olipa Jomppekin yrittänyt nuorena suorittaa rukousta. Mutta kerrankin hän oli väsyneenä ollut polvillaan eikä rukouksesta ollut tullut mitään. Sitten hän heittäytyi lopulta sängylle ja sanoi: "Hohhoijaa, Jeesus!" Ja ikään kuin pieni ääni olisi silloin hänelle sanonut, että tuo oli ensimmäinen aito rukous tänään! :)

Näissä mietteissä tänään. Siunattua pyhäpäivää sinulle!

2 kommenttia:

  1. Voi miten ihanaa tekstiä! Vapauttavaa ja hymyn vieläpä huulille tuovaa. Kuinka voisi olla hymyilemättä, kun luki tuotakin humoristista, mutta tosielämän kuvausta rukouksesta, joka päättyi sängyllä loikomiseen... Ja sitten tuo sun huomio; Kaino, Hilja ja Unelma... Itse voisin olla vaikkapa Hilja Unelma:)

    VastaaPoista