Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Rähmällään ristin juurella

"Miks vaikeaa on tulla eteen puisen ristin? Kai se todistaa: epäonnistunut oon. En voi sanoa enempää, elämäni käsiis jää. Tyhjänä ei osaa rakastaa..."

Jotenkin noin muistaakseni menee yksi säkeistö eräästä lempilaulustani. Ja totta on, että monen monta kertaa joutuu epäonnistuneena tulemaan sen puisen ristin juurelle.

Kun lukee Vanhaa testamenttia, ihmettelee monesti, miten armottoman rehellisesti siellä kerrotaan kaikki sen ajan uskovaisten toilailut - ja muidenkin ihmisten. Siellä on raakuuksia ja julmuuksia vaikka muille jakaa, typeryyksiä, mokia, suuria syntejä, kaikkea.

Esimerkiksi Aabraham oli sentään suurikin uskon esikuva ja patriarkka, mutta silti hän välillä eksyi touhuilemaan ihan omituisia. Kun hän muutti vaimonsa Saaran kanssa Egyptiin nälänhätää pakoon, he väittivät siellä yksissä tuumin olevansa sisaruksia. Ja silloin tietysti faarao kiinnostui Saarasta, kun luuli häntä vapaaksi naiseksi. Valhe kuitenkin paljastui.

No, olisi luullut Aabrahamin jo kerrasta oppineen, mutta eihän nyt toki. Seuraavan kerran he Saaran kanssa asuivat Gerarissa - ja taas sama juttu. Aabraham pelkäsi, että hänet tapettaisiin, jos saataisiin tietää Saaran olevan hänen vaimonsa, joten niin he taas olivat "sisaruksia". Ja taas Saaraa vietiin. Ja taas valhe paljastui.

Ihme touhuja! Outo hiippari tuo Aabraham, jos minulta kysytään. En tiedä, oliko siihen aikaan sitten tapana tappaa kauniitten naisten aviomiehiä ja viedä heidän vaimonsa... Ja olihan Aabrahamilla ja Saaralla toki yhteinen isä, joten osittain heidän kertomansa olikin totta, mutta se oli sellainen hämäävä osatotuus ja valkoinen valhe, joka oli aivan yhtä paha kuin isommatkin valheet.

No, helppohan meidän on päivitellä Raamatun henkilöiden syntejä ja epäonnistumisia, mutta aivan varmasti meilläkin on jokaisella ne ihan omat helmasyntimme, joihin sorrumme uudestaan ja uudestaan. Välillä sitä ehkä luulee päässeensä jo kuiville jostain omasta paheestaan ja hulluudestaan, mutta äkkiä huomaa taas olevansa rähmällään juuri siinä samassa asiassa. Ja olisi luullut jo aikaisemmasta oppineen, mutta eipä vain!

Kyllä monesti joutuu pettymään itseensä ja omaan kompurointiinsa ja joutuu menemään sen rosoisen ristin juurelle taas kerran täysin epäonnistuneena. En sittenkään onnistunut elämään ihmisiksi: syntisäkki ihminen miksi olen, miksi? kuten Tarvo Laakso laulaa. Niin että emme me ole yhtään sen parempia kuin tuo ihme hiipparimme Aabraham - samassa veneessä ollaan  ja yhtä sekalaista seurakuntaa kaikki tyynni. Armon tarpeessa joka päivä ja joka hetki.

Mutta onhan se armo joka aamu uusi ja suuri on Jumalamme uskollisuus. Tänäänkin saamme tuoda kaikki vikamme, puutteemme, mokamme ja syntimme hänen eteensä, sinne ristin luo.

Siitä samasta laulusta vielä ensimmäinen säkeistö:

"Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni. Käsin sidotuin kaipaan vapauteen. Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan: jälleen rakkautes parantaa."

4 kommenttia:

  1. Ehkä sielläpäin oli tapana tappaa mies pois jos kiinnostui tämän vaimosta. En muista kuulleeni koskaan mitään selitystä tuolle asialle. Laittoihan Daavidkin Uurian etulinjaan sodassa kun halusi tämän vaimon itselleen.
    Onneksi on joka aamu armo uusi, eikä pelkästään aamuisin vaan joka hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ehkä Aabrahamilla oli oikeasti syytä pelätä henkensä edestä, silloinhan tuo hänen käyttäytymisensä on vähän ymmärrettävämpää, mutta kovia sekasotkuja hän sillä sai aikaan... Onneksi on ARMO, meillekin.

      Poista
  2. Kyllä sitä usein joutuu "kertauskurssille", ei parane luulla itsestään liikoja. Armon varassa mennään:) Mulla on muuten mielenkiintoien romaani Aabrahamista; "Aabrahamin laulu" -nimeltään ja elokuvakin hänestä löytyy. Sekin minulle mieluinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan mielenkiintoinen romaani. Pitääpä katsoa jos joskus löytäisi sen jostain.

      Poista