Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivän jälkeen

Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun, 
kun pyhille soit levon siunatun
ja rauhan jälkeen tuskan, taistelun.
Halleluja, halleluja, halleluja.

Sä olit voima heidän matkallaan
ja kallio, kun riehui myrskyt maan.
Yön halki loistit heidän valonaan.
Halleluja, halleluja, halleluja.

Suo heidän tietään meidän vaeltaa,
taas nosta taisteluissa uupuvaa,
suo voiton kruunu meidän saavuttaa.
Halleluja, halleluja, halleluja.

Oi yhteyttä kaikkein pyhien,
me vaivassa, he maassa autuuden.
On seurakunta pyhä, yhteinen.
Halleluja, halleluja, halleluja.

Jo täällä tuskassa ja vaivassa
soi kaukaa voitonvirsi taivaasta.
Se antaa meille voimaa Herrassa. 
Halleluja, halleluja, halleluja.

Virrestä 142. Suom. sanat Lauri Pohjanpää 1923.

Eilen pyhäinpäivänä sytytin kynttilän rakkaan isäni haudalle. Hän sai nukkua pois uskossa Vapahtajaansa kuusi ja puoli vuotta sitten. Minua isäni usko on aina puhutellut ja kantanut. Hänellä oli niin lapsenomainen luottamus Jumalan armoon Jeesuksessa. Isällä ei ollut mikään helppo elämä, mutta hänenkin kohdallaan on totta nuo virren sanat, että sä olit voima heidän matkallaan ja kallio, kun riehui myrskyt maan. Ja minäkin haluan vaeltaa uskossa isäni tietä aina siihen asti, kunnes me yhdessä saamme veisata voitonvirttä taivaassa.

Sytytin eilen kynttilän myös eräälle tällä viikolla kuolleelle opettajalleni, joka aikoinaan oli suurena rohkaisuna, ilona ja valona minulle ja monille muille, jotka hänen oppilainaan olimme. Hän ei ollut vielä edes eläkkeellä, ja kuolemansairaus vei hänet muutamassa viikossa. Sellainen järkyttää. Nuorekkaan ja aina niin energiaa puhkuneen ihmisen paikka olisi vielä ollut täällä, moni ihminen olisi varmasti tarvinnut häntä. Mutta jostain syystä meidän taivaallinen Isämme näki toisin. Kuuntelin tänään äitini luona radiosta jumalanpalveluksen, jonka saarnassa kerrottiin, että eräässä hautakivessä oli lukenut Herra tietää, miksi. Niin se on. Me ihmiset emme tiedä.

Siunausta sinulle tulevaan viikkoosi. Ja taivaallista lohdutusta jokaiselle, joka tällä hetkellä suree menetettyä läheistään.

4 kommenttia:

  1. Herra tietää, miksi... se on hyvä muistutus varsinkin hautakivessä, mutta muutenkin...

    VastaaPoista
  2. Minusta pyhäinpäivä tuntuu jotenkin lohdulliselta päivältä. On hienoa, että on yhteinen päivä jolloin on mahdollisuus muistaa läheisiä yhdessä muiden kanssa. Nykyisin vaan tuntuu että halloweeni ja kekri ovat vieneet pidemmän korren julkisuudessa (somessa), mikä harmittaa.

    Siunausta myös sinun viikkoosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin pyhäinpäivä on lohdullinen, ja on hyvä, kun on yksi päivä vuodessa, jolloin kaikki yhdessä voivat muistaa poisnukkuneita läheisiään. Itsekään en pidä Halloweenista.

      Poista