Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kiitollisuuspäiväkirjan kuulumiset

No, sanotaan nyt tämäkin erään saamani palautteen johdosta. Vaikka vastustankin menestysteologiaa ja olen melankolinen ja joskus jopa vähän depressiivinen luonteeltani, en tarkoita, että uskovaisen elämän täytyisi aina olla pelkkää kärsimystä. Ei sinne päinkään. Ja sen lisäksi, että osaan masentua pienestä, osaan myös iloita elämän pienistä asioista - ja niitä on paljon.

Olisikin kovaa, jos ei osaisi iloita pienestä, koska ei niitä suuria ja ihmeellisiä asioita ihan joka päivä tapahdu. Ja toisaalta juuri pieni voikin olla suurta ja ihmeellistä, kun sen oikein oivaltaa.

Keväällä kerroin, että aloin Ann Voskampin tapaan pitää päiväkirjaa kiitosaiheista. Olen jatkanut sitä, mutta täytyy tunnustaa, etten yllä aivan siihen mihin hän. Hänen kirjastaan sain sen käsityksen, että hän kirjasi kiitosaiheita ylös joka päivä. Itse olen monena päivänä unohtanut koko kiitospäiväkirjan - ja joskus olen unohtanut sen hyvinkin pitkäksi ajaksi. Mutta kyllä siellä silti on kiitosaiheita, tällä hetkellä 251 kappaletta. Enemmänkin voisi siis olla, kunhan vain olisin joka päivä niitä aiheita miettinyt...

Kerronpa joitain syksyn viimeisimpiä kiitosaiheitani.

Karkun raamattukurssilla olen elänyt joka päivä yhtä unelmaani todeksi.
Nauruhetket kurssikaverien kanssa Mainiemen eli asuntolamme sohvalla.
Erään henkilön empaattisuus.
Erään toisen henkilön kehut kristillisestä kirjablogistani.
Mukava kyläreissu.
Vanhojen tuttujen tapaaminen.
Kurssikaverien lämmin tervetulotoivotus ja halaukset viikonlopun jälkeen.
Kotona vietetty leppoisa viikko.
Pakkaspäivät ja takkatuli.
Teen juominen.
Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa ja löysin hyviä kirjoja.
Mieheni toi kaupasta Fazerin Sinistä ja herkuttelimme yhdessä.

Nyt en taas ole hetkeen kirjoittanut kiitosaiheitani ylös, mutta mitä juuri tänään sanoisin. Mietitäänpä...

Huomenna lähden Karkkuun takaisin vielä viikoksi. Niin, huomenna, vaikka onkin perjantai. Viime viikonloppuni venähti vähän pitkäksi... Nyt menen viikonlopun sielunhoitotapahtumaan ja sitten vielä viimeiseksi viikoksi sinne varsinaiselle kurssillemme.
Olin tänään pitkästä aikaa vähän energisempi.
Kynttilänvalo.
Sunnuntaina alkaa adventin aika.
Joulu lähestyy.
Kasa hyviä kirjoja odottaa nytkin lukemista.
Yhtenä päivänä jaksoin käydä kävelyllä, vaikka ulkona oli synkkä vesikeli.
Tänään maassa on ohut valkoinen lumikerros. Se heti valaisee ja piristää mieltä.
Vielä ei ole se huominen, jota pelkään. Nyt on vain nyt.

Mitäs jos tekin kertoisitte kommenteissa, mistä te olette tällä hetkellä kiitollisia. Olisi kiva lukea toistenkin kiitosaiheita. Jään odottelemaan...

P. S. Niin, nythän kun luin sen ensimmäisen kiitospostaukseni, huomasin, että sain silloin idean kiitospäiväkirjan pitämiseen Leena Hietamiehen kolumnista. Mutta alkuperäinen Tuhat kiitosta -ideahan on tuossa Ann Voskampin kirjassa, jonka mainitsin.

5 kommenttia:

  1. Olen kiitollinen tänäänkin puhtaasta juomavedestä ja suihkusta ja sisävessasta (olin mökillä ja siellä ei ole juoksevaa vettä, joten muistan kotiin tultua aina iloita vedestä). Olen kiitollinen, että elämän vastoinkäymisistä riippumatta mieleni on ollut suhteellisen hyvä. Olen kiitollinen kissaystävästä, joka voi hyvin ja on terve. Olen kiitollinen, että automme ei sittenkään hyytynyt mökkimatkalla, vaikka tehot hävisivät ja pelättiin, että jäädään tienvarteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit näitä, oli kiva lukea. Mökiltä tultuani minäkin aina iloitsen noista mainitsemistasi asioista. Kissaystäväsi on myös ihana asia. Samoin se, että autonne ei hyytynytkään.

      Poista
  2. Minäkin aloitin vihkoon kiitosaiheitten kirjoittamisen ja kuinka ollakaan se touhu hiipui niin nopeasi etten kehtaa sanoakaan... Mutta onhan niitä kiitosaiheita oikeasti jatkuvasti olemassa. Usein vain kulkee jotkut pimennyslasit päässä... Yksi kiitosaihe on eilisellä koettu varjelus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti tuollaiset projektit kyllä unohtaa. Saa nähdä kuinka minun adventtipäiväkirjalleni käy; sehän pitäisi pian aloittaa. Hyvin sanottu tuo pimennyslasit! Sellaiset minullakin usein on...

      Poista
  3. Taidan aloittaa myös kiitospäiväkirjan pitämisen. Tänään tuli mieleen niin monta kiitosaihetta, että kyllä ne voisi ihan ylöskin kirjoittaa. Minulla sattuu olemaan tyhjä vihkokin valmiina.

    VastaaPoista