Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Ylennys kristityksi nuoreksi ja muita kuulumisia

Eilen me raamattukurssilaiset lähdimme opistolta viikoksi syyslomalle, niin kuin niin monet muutkin. Viikko kurssilla oli taas todella antoisa. Kävimme läpi Ruutin kirjan, alkua Apostolien teoista, Efesolaiskirjeen ja vähän Psalmeja. Opetuksen lisäksi meillä oli kovasti iltaohjelmaa, muun muassa minun ja erään kurssikaverin yhteiset 90-vuotissynttärit, nimittäin minä täytin viime viikolla 44 vuotta ja hän 46 vuotta.

Synttäreillä kävi kuitenkin niin, että minut ylennettiin 45-vuotiaaksi, koska tietysti toiset luulivat, että me molemmat täytimme sen verran.

Nyt sitten sain seuraavan ylennyksen, tällä kertaa kristityksi nuoreksi. Tämän olin kyllä tietämättäni saanut jo ilmeisesti elokuussa. Otin opistolta mukaani pari tämän syksyn Nuotta-lehteä, sitä kun on ihan kiva lueskella vielä tässäkin iässä. En kai ole koskaan aikuistunut, kun vieläkin minua kiinnostaa lukea juttuja välivuosista, aktioista, nuorten parien seurusteluista ja avioliitoista jne...

Jo eilen olin selannut niitä lehtiä, ja vilkaisin vain, että siellä oli poimintoja kristittyjen nuorten blogeista. En huomannut mitään erikoista - ajattelin vain, että ne voivat olla mielenkiintoisia, joten tänään aloin tarkemmin katsoa niiden osoitteita, jos vaikka vierailisin tutustumassa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa ja sain äkkiä melkoisen sätkyn, kun huomasin, että siellä oli poiminta myös tästä minun Vanha Virsi -blogistani... Siis toisin sanoen, saanko esitellä - olen KRISTITTY NUORI! JIPPIIII....!! KIITOS NUOTTA <3 <3 <3

Nuorethan eivät muuten itse asiassa tiedä tätä salaisuutta, jonka me vanhemmat tiedämme, että vaikka ulkokuori vanhenee ja rapistuu, niin sisällä asuu vieläkin se sama nuori kuin silloin joskus. Tietysti jotkut asiat muuttuvat, mutta itse en varsinkaan ole oikeasti niin aikuinen kuin miltä se 44 vuotta kuulostaa... Itse asiassa melkeinpä koko lukionjälkeinen elämä on ollut yhtä isoa välivuotta, HAHA. Enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.

Nyt vanhemmiten olen sitä paitsi vasta tehnyt asioita, jotka jäivät nuorena tekemättä, kuten kävin autokoulun, opiskelin itselleni ammatin ja nyt lähdin raamattukurssille, joka on ison haaveen toteutuminen. Ehkä minä elän tämän elämän vähän takaperin ja nuorenen koko ajan... Nuorena olin sitä paitsi aika vakava ja totinen. Siinäkin mielessä olen nuortunut iän myötä. Elämästä on tullut hauskempaa ja rennompaa, kun on saanut vähän eheytyä menneisyyden pahimmista kolhuista.

Kurssikaverien kanssa juuri yhtenä päivänä olikin puhetta, että kun ihmiselle tulee ikää, ensin hän tulee uudestaan nuoreksi ja lopulta lapseksi...

Tiedoksi nuorille, että ei elämä lopu silloin, kun nuoruus loppuu. Niin kauan kuin on elämää, on aikaa toteuttaa unelmia ja kulkea eteenpäin Jumalan johdatuksessa. Jumalalla on meille varattuna hyviä juttuja vielä vanhanakin, aivan varmasti. Vaikka kyllä jokainen saa oman osansa kärsimyksestäkin, mutta se ei ole iästä kiinni. Itselläni nuoruus oli vaikeampi kuin keski-ikä. Mutta tietysti minkä tahansa nurkan takaa voi tulla vaikeuksia, joten parempi kun ei liikaa hehkuta toisaalta...

Joka tapauksessa Isän kädessä me olemme turvassa, tuli mitä tuli.

En ole vielä käynyt katsomassa niitä muiden nuorten blogeja, mutta jos joku on utelias, niin laitan linkit tähän. ehdoitta.blogspot.fi ja uskonsiivetkantaa.blogspot.fi . Olisi ollut vielä kolmaskin blogi, mutta se oli näköjään poistettu.
Synttäriruusuja.

4 kommenttia:

  1. Nuottaa tuli silloin nuorena luettua. Onnittelut nuorekkaasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuotta oli hyvä lehti jo silloin. Nyt se on vain parantunut, siitä on tullut tosi värikäs ja jutut ovat hyviä.

      Poista
  2. Voi miten hauska tämä juttu oli:) Olisinpa tahtonut olla kärpäsenä katsomassa kun luit sitä lehteä ja näit siellä sen maininnan blogistasi! Pitääkin käydä tutustumassa noihin muidenkin nuorten (hihitystä) blogeihin:) Oikeasti, nuoruus oli minusta vaikeaa aikaa. Olihan siinä ajassa puolensa tietysti ja vanheneminenkaan ei kivalta tunnu. Mikäkän olis se mieluisin ikä, sitä en ole vielä osannut päättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aloitin kyllä melkoisen hihkumisen, kun löysin blogini lehdestä. Itselleni viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet elämän parasta aikaa. Kun viime talvena opiskelin nuorten kanssa yhdessä oppilaitoksessa, yksi nuori ei kylläkään uskonut, että jollain voisi muka olla keski-iässä mukavampaa kuin nuorena. Haha...

      Poista