Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Ruutin kirja avautuu

Raamattukurssilla kävimme vähän aikaa sitten läpi Ruutin kirjan, joka minulle kolahti ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Kertoohan se voimakkaasti Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta. Ennenkin se siis on puhutellut, mutta vielä enemmän nyt, kun eräs teologian opiskelija sitä meille avasi hyvin elävästi. (Mahtavaa muuten nähdä täällä kurssilla, missä osa opettajistamme on ollut vielä nuoria teologian opiskelijoita, miten uusia lupaavia Raamatun opettajia nousee nuorten keskeltä.)

Kaikkihan alkoi siitä, kun Noomi perheineen joutui nälänhädän takia lähtemään vieraaseen maahan pakolaisiksi. Pakolaisuutta on siis maailmassa ollut jo varmaan aikojen alusta asti. Siellä senaikaisten kulku- ja viestintäyhteyksien alkeellisuuden takia kaukaisessa maassa hän vielä jäi leskeksi, kun hänen miehensä kuoli. Heidän kaksi poikaansa olivat ottaneet vaimot sieltä vieraalta maalta. Poikiensa ja miniöidensä kanssa Noomi sitten eli kymmenen vuotta siellä kaukana kotoa, kunnes tuli seuraavan tragedian vuoro: molemmat pojatkin kuolivat. Ja koska siihen aikaan nainen ei voinut elättää itseään, naiset eivät menettäneet ainoastaan rakkaitaan, vaan myös toimeentulonsa. He olivat nyt aivan oman onnensa nojassa.

Kun Noomi ja toinen miniöistä, Ruut, sitten palasivat takaisin Noomin kotimaahan, Noomi sanoi vuoden 1992 käännöksen mukaan jotenkin niin, että Herra on kääntynyt minua vastaan. Niin syvä oli hänen tuskansa ja toivottomuutensa, että hän koki itse Jumalankin hylänneen hänet. Hän ei ns. nähnyt valoa tunnelin päässä.

Vähänpä Noomi niin sanoessaan tiesi siitä, että kaiken tämänkin keskellä Jumalalla oli tilanne hallinnassa ja hän vain odotti voidakseen laittaa palapelin palaset paikalleen. Sukulunastaja Booas otti vaimokseen Ruutin, ja näin molemmat naiset saivat sittenkin sen tarvitsemansa elättäjän ja taloudellisen turvan. Lisäksi Ruut synnytti pojan, josta tuli Noomille poika ja suvun jatkaja. Noomista tuli tämän pojan onnellinen hoitaja.

Kaikkea Noomi ja Ruut eivät tulleet Jumalan suunnitelmasta koskaan edes tietämään. He saivat olla osana Jumalan hyvinkin suurta suunnitelmaa, kun heistä tietämättään tuli sekä suuren kuningas Daavidin että itsensä Jeesuksen esiäitejä.

Mitä me siis tästä opimme? Juuri nytkin, vaikka me itse olisimme ihan sumussa ja hukassa sekasortoisen elämämme keskellä, Jumalalla on sittenkin homma hanskassa. Jo nyt hän tietää, miten aikoo tätä tarinaa kohdallamme kirjoittaa eteenpäin. Kaikki päivämmehän olivat hänellä valmiina jo etukäteen. Hän on pitänyt meistä huolta tähän asti ja tulee pitämään huolta myös tästä eteenpäin. Hän laittaa paikalleen palapelin palat - juuri oikeaan järjestykseen ja oikealla hetkellä.

Ja sitten on vielä asioita, joita emme ehkä koskaan tule tietämään. Ehkä emme aina näe, miten Jumala on jossain tilanteessa käyttänyt meitä jonkun ihmisen elämässä tai miten hän vastaa johonkin rukoukseemme ehkä vasta kuoltuamme (kuten jos rukoilemme, että joku läheinen tulisi uskoon) - tai miten saamme jollain muulla tavalla olla osana Jumalan hienoja suunnitelmia. Mutta hän itse näkee ja tietää. Ja hän toteuttaa suunnitelmansa pienintä piirtoa myöten.

3 kommenttia:

  1. Eipä tähän muuta lisättävää kuin että 'amen'.

    VastaaPoista
  2. Ei tähän tosiaan ole mitään lisättävää, niin hyvä teksti!

    VastaaPoista
  3. Näin hyvää antia ja paljon muuta yhtä hyvää siis meillä raamattukurssilla :)

    VastaaPoista