Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

torstai 6. lokakuuta 2016

Oikeus olla

Olen kirjoittanut paljon väsymyksestä ja kirjoitan taas. Lähisuvussani äidin puolella melkein kaikilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lieneekö se jo minullakin tai sitten jotain muuta sairautta, joka tapauksessa jo pitkään olen ollut väsynyt, voimaton, vetämätön, saamaton ja apaattinen. Lähdin raamattukurssiltakin viikko sitten kotiin omalle lomalle, jolla olen vielä tämän loppuviikon, koska oli noloa, kun en aamuisin päässyt sängystä ylös ja tulin aina tunnin, pari myöhässä tunneille. Eihän se kuulemma haitannut, mutta itsestä tuntui kurjalta. Ja opettajakin suositteli pientä taukoa, kun hänelle puhuin tästä. Eipä se viikon tauko mitään muuta, sama väsymys tietysti jatkuu, mutta kuitenkin...

On silti vaikeaa antaa itselleen lupaa olla. Haluaisin mennä kirjastoon, kävelylle, valokuvaamaan, seuroihin ja minne milloinkin, mutta kaikki jää, koska en jaksa. Hyvä kun postilaatikolla jaksaa käydä ja kotipihassa vähän valokuvata. Sitten ovat vielä ne asiat, jotka eivät niin inspiroi, mutta joita pitäisi tehdä, kun koti on kuin pommin jäljiltä... ja ruoho on kasvanut taas kuukauden ja kohta joku saisi tulla leikkaamaan sen niittokoneella.

Siksi syyttävä ääni soi päässä melkein tauotta. Pitäisi, pitäisi, pitäisi - pakko, pakko, pakko... Onko ihmisellä edes oikeutta olla olemassa, jos hän ei tee mitään eikä jaksa mitään... Ja onko oikeutta vain olla...

Ennen Jumalakin oli minulle vaativa tyranni, mutta onneksi ei ole enää. Ainakaan niin paljon eikä koko aikaa... Kyllä toki sitä joskus joutuu pahasti suorituspaineitten alle.

Lukeminen ja netissä roikkuminenhan minultakin sujuvat hienosti, mutta ne ovatkin turhuutta ja tuulen tavoittelua... Vaikka täytyy myöntää, että olen sentään lukenut aika huikeita kirjoja viime aikoina, Augustinuksen saarnoja 1. Johanneksen kirjeestä ja Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa. Ainakin on joitain viisauksia jäänyt mieleen.

Aioin laittaa kauniimman kuvan tähän postaukseen, mutta nuo vesilammikossa likaantuvat ja tallatut vaahteranlehdet jotenkin sopivat tähän väsymysaiheeseen.

Mutta niin... Kyllä ihmisellä varmaan on lupa ja oikeus olla. Saan sairastaa mä sylissänsä, laulaa Jaakko Löyttykin. Ja mitä muuta ihminen voi kuin elää omista voimavaroistaan käsin eikä jonkun toisen. Opetellaan sitä. Armollisuutta itseä kohtaan ja uskoa armolliseen Jumalaan.

Ajankohtaista kyllä, sain syntymäpäivälahjaksi kirjan Kiireettömyyden lahja, jossa on Anna-Mari Kaskisen runoja kiireen ja suorittamisen jättämisestä ja levosta. Omalta osaltaan se kirjakin kyllä julisti minulle lupaa olla.

Niin, ja sitten kaikki sanovat minulle, että mene verikokeisiin. No, keväällä jo lääkärin piti laittaa minulle lähete sinne, mutta kun yritin varata aikaa laboratoriosta, lähetettä ei ollutkaan. Ja tietysti olin niin väsynyt, etten jaksanut soitella lääkärille, että taisi lähete unohtua. Ja annoin asian olla. Lisäksi olisihan ollut kauhean vaikeaa mennä sinne laboratorioon, koska viime talvesta asti aikaiset aamuherätykset ovat olleet useimmiten aivan ylivoimaisia. Mutta ehkä joskus pitää yrittää... mutta ei nyt.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta tuo, että pitäisi tehdä kotihommia yms. Minulla menee kaikki voimat silloin, kun selkä on kipeänä, odotan vain parampaa oloa ja voimia tehdä asioita.

    Toivottavasti jaksat pian käydä siellä lääkärissä. Keräile nyt voimia, lepäile ja tee sen mukaan asioita mitä jaksat.

    VastaaPoista
  2. On lupa olla! Luin tänään yhdestä omasta muistiinpanostani tekstiä jota olin kirjoittanut joskus syyskuun puolella. Siinä olin pohtinut murehtimista ja ottanut pohdittavakseni myös raamatunkohdan, jossa Jeesus puhuu kukista; "kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee, eivätkä kehrää..." Ja kumminkin Jumala huolehtii niistä. Voimia sinulle kaikkeen mihin sitä tarvitaan!

    VastaaPoista
  3. Huopalintu ja Metsäntyttö, niinhän se on, että pitää vain osata odottaa parempaa oloa ja voimia tehdä asioita. Ja tehdä sen mukaan mitä jaksaa. Jumala meistä tosiaan huolehtii. Ja yhtä hyvin antaa meille nukkuessammekin, niin kuin Psalmissa sanotaan...

    VastaaPoista
  4. Nykyaika on ehkä liian kiireistä, vaativaa ja tehokkuuteen pyrkivää. Sellainen ilmapiiri voi tarttua vaikka ei itse tahtoisikaan hötkyillä vaan tehdä rauhassa asioita. Minun mielestäni jokaisella on lupa olla ja elää omaan tahtiinsa. :)

    VastaaPoista