Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Nuoruus silloin ja nyt. Vertailuja Nuotta-lehden äärellä.

Nyt syyslomalla olen kevennyksen tarpeessa, koska raamattukurssilla on koko syksyn ajan pohdittu niin syvällisiä, ja itse olen lisäksi lukenut hyvinkin syvällisiä kirjoja viime aikoina. Ajattelin vaihtaa vapaalle ja ottaa käsiin jonkun ihan maallisen romaanin nyt lomalla. Ihan jo sormet syyhyävät, että minkä romaanin ottaisi.

Täällä blogissa minulle tuli inspiraatio vertailla omaa nuoruutta ja nykynuoruutta niiden Nuotta-lehtien äärellä, joista viimeksi kirjoitin. Niitä lukiessa huomaa, että jotkut asiat nuorilla ovat aina ajankohtaisia, mutta nykyään on myös paljon sellaista, mistä ei oltu kuultukaan silloin 1980-luvulla ja 90-luvun alussa, kun itse luin Nuottaa. Joten tässä vähän kuvia ja mietteitä aiheesta.
Välivuosi, opiskelut ja Mikä minusta tulee isona -kysymykset ovat kaikille sukupolville ajankohtaisia.
Interrailit olivat tuttuja jo meidän nuoruudessa ja näköjään vieläkin, ainakin tämän otsikon perusteella.
Maata näkyvissä -festarit jatkuu edelleen. Vain muusikot vaihtuvat.
Pekka Simojoesta oli juttua tässä lehdessä, samoin Jukka Leppilammesta oli jotain. He ovat musisoineet kauan.


Silloin ennen Nuotta oli melko väritön, nyt on paljon ja suuria värikuvia. Hienoa.

Nykyään on tällaisiakin hienoja värikuvia raamatunlauseen kera.
Pakolaisista meilläkin lukiossa puhuttiin, mutta heitä oli tosi vähän. Nyt heitä on paljon. Ja Youtube on uutta. Silloinhan ei ollut nettiäkään....
Silloin Nuotassa oli kirjeenvaihtopalsta, josta minäkin löysin kirjekavereita. Nykyään ihmiset löytävät toisiaan Facebookista, Tinderistä ja ties mistä. Silloin ei ollut edes kännyköitä, nyt nekin ovat jo älypuhelimia.
HAA. Pokemon GOsta ei ole voinut olla kuulematta, mutta lurettaminen oli minulle aivan uusi sana... Ja JEESUSKIN LURETTAA.
Loppuun vielä helmenä se osasto Poimintoja kristittyjen nuorten blogeista. Niin, blogejakaan ei tietysti ollut meidän nuoruudessamme, koska ei ollut nettiä. Mutta onneksi me vanhemmatkin olemma päässeet tähän netin, somen ja blogien ihmeelliseen maailmaan.
Siellä se Vanha Virsi komeilee... NUORENA bloggaajana.
Silloin joskus 1980-90 -lukujen vaihteessa muuten osallistuin Lapuan Esantuvalla johonkin Nuotta-lehden avustaja- tai aluetoimittajakoulutukseen - en muista millä nimellä se oli. Minähän nimittäin muutenkin haaveilin toimittajan ammatista silloin. Mutta lopulta en sitten koskaan Nuottaan kirjoittanut, joten ensimmäisen kerran pääsin Nuotan sivuille nyt 44-vuotiaana, kuten kuvasta näkyy.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihan hauskaa sen tekeminenkin oli. Sinäkin Huopalintu olet muuten varmaan niitä 80-luvulla Nuotasta löytyneitä kirjekavereita, ellen väärin muista...

      Poista
  2. Muuten, kuvissa nuo lehden sivut näyttävät kauhean keltaisilta... mutta en viitsinyt kuvata salamalla, se olisi varmaan vain heijastunut noilta kiiltäviltä sivuilta. Oikeastihan ne ovat kyllä valkoisia.

    VastaaPoista
  3. Tinder ja lurettaa... siinä mulle ihan uusia sanoja. Ihana tuo kohta, joka sun blogista oli napattu lehden sivulle. Kirjeenvaihdolla minä ja isäntäkin teimme tuttavuutta. Se oli Askel-lehteä se:) Siinä muistaakseni vieläkin kirjeenvaihto-ilmoituksia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lurettaa-sanaa minäkään en tosiaan ollut kuullut, tinderin olen kuullut, mutta se ei sano juuri mitään. Niin, Askeleessahan muuten on vieläkin kirjeenvaihtopalsta, eli jotain on vanhoista hyvistä ajoista jäljellä.

      Poista
  4. Kiva postaus. Muut sanat tiesinkin mutta lurettaa oli minullekin uusi.

    VastaaPoista