Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lähtemisiä ja tulemisia

Tänään laiskottaa. Tuskin on ehtinyt tulla viikonlopuksi kotiin, kun pitäisi jo alkaa pakata tavaroita ja valmistautua uuteen lähtöön. Reissuelämä väsyttää ja kyllästyttää jo armottomasti. Mutta eihän sitä ole enää jäljellä kuin viisi viikkoa... Mitä sen jälkeen - vain Jumala tietää...

Ylläoleva kuva on kotimatkalta perjantaina. Tänään lähtö on tavallista aikaisemmin, kun menen kurssikaverin luo sadan kilometrin päähän kylään ja hänen kyydillään opistolle. Lähdön aikaisuus tekee lähtemisen vielä rasittavammaksi. Monesti olemme porukalla menneet vasta maanantaiaamuna. On sekin kyllä rasittavaa, koska joutuu heräämään tosi aikaisin aina maanantaisin, ja univelan takia alkuviikko menee enemmän tai vähemmän pieleen.

Huomenna ja tiistaina meillä on kurssilla sielunhoitoa - se kuulostaa mielenkiintoiselta. Saa nähdä, mitä Erkki Jokinen siitä opettaa. Olen kuullut hänestä vain nimen, en tiedä muuta. Loppuviikolla tulee olemaan vähän sitä ja tätä - kaikkea emme edes tiedä etukäteen. Ainakin ripaus lähetystietoa on perjantaina.

Luen muutamaa vanhaa Päivän tunnussanaa, ja vuoden 2011 Päivän tunnussanassa oli hyvät jakeet tänään. Liittyen johdatukseen. Jaan ne tässä.

Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. 2. Moos. 23:20

Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan." Matt. 2:19-20

Molemmissa jakeissa puhuttiin enkeleistä. Mutta myös johdatuksesta ja varjeluksesta. Jumala on mukana meidän elämämme kuvioissa ja johtaa meitä sinne, mihin ikinä aikoo meidät viedä. Vaikka itse emme näkisi tietä, hän näkee sen ja on valmistanut kaiken jo etukäteen. Se on rohkaisevaa nytkin, kun itselläni on pian taas tuntematon tulevaisuus edessä. Kuten niin monella muullakin. Eihän tässä auta - vaikka kuinka haluaisi jo nähdä seuraavan mutkan taakse, mikä siellä odottaa, vielä pitää ja saa elää tätä hetkeä. Ja varmasti parempi, kun ei tiedäkään, mitä tuleman pitää. Näin on hyvä. Kunhan jaksaa vielä jatkaa reissuelämää.

2 kommenttia:

  1. Kyllä reissaaminen on väsyttävää. Kesällä, kun käyn mökillä, olen aina aivan puhki tulemisien ja menemisien kanssa, vaikka sitten määränpäässä onkin ollut kiva olla.

    Kyllä sitä välillä miettii, että mihinköhän se elämä tästä kulkeutuukaan vai jääkö sitä junnaamaan paikalleen. No, kaikella lienee tarkoituksensa, täytyy vaan vaeltaa uskossa ja rukouksessa, parhaansa yrittäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulevaisuutta tulee usein mietittyä päänsä puhki, mutta toisaalta olen nyt yrittänyt pitää vähän lomaa siitä. On stressaavaa aina miettiä, mitä taas seuraavaksi, mutta ehkäpä asiat joskus taas järjestyvät...

      Poista