Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kastepäivänäni

Tänään on kasteeni vuosipäivä. Kuvassa olen kummieni ja kastepappini kanssa silloin 1970-luvun alussa meillä kotona, jossa minut kastettiin. Päivän kunniaksi muutama ajatus kasteesta, tämän syksyn raamattukurssin antia nekin.

Kun Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, miten Nooa perheineen pelastui arkissa, hän jatkaa, että samoin vesi nyt meidätkin pelastaa, kasteena. Kastevesi on kuin se Nooan aikainen tuhotulva, joka erotti Nooan syntisestä maailmasta, ja Jeesus on se arkki, jossa pelastumme. Voisi varmaan verrata arkkia myös ristiin, kun molemmat on puusta tehty. Eräs opettajamme myös sanoi hienosti juuri tästä Raamatun kohdasta, että kasteessa me emme itse omin voimin ui ja ponnistele, vaan Jeesus tekee kaiken.

Paavali taas kirjoittaa, että israelilaiset saivat kasteen Moosekseen. Samoin silloinkin, kun he Punaisessa meressä saivat kasteensa, koko kansa lähti kyllä liikkeelle ja sai kasteen, mutta vain osa pääsi perille luvattuun maahan. Kaste ei pelasta automaattisesti, vaan täytyy myös jatkaa matkaa ja pysyä Jeesuksen antamassa pelastuksessa ja armossa. Vain osa kastetuista nytkin pääsee perille, mutta se ei tee kastetta vähemmän tärkeäksi.

Minulla oli aikaisemmin mielessä joku Siionin Kanteleen laulukin, jossa oli hyvät sanat kasteesta, mutta nyt en tietenkään enää muista, mikä laulu se oli, enkä löytänyt sitä. Mutta kyseisen kirjan laulu numero 108 ainakin muistuu aina mieleen, joten tässäpä sitten se.

En voi rikkaammaksi tulla, kaikki Kristuksessa on.
Taivas aarteineen on mulla, kun sain Herran suosion.
Kaste antoi Kristuksen sekä lapsen oikeuden.

Jeesuksessa Kristuksessa syntinen on vanhurskas,
vaatteessansa valkoisessa puhdas, pyhä, autuas.
Pääsin Herran omaksi, perijäksi rikkaaksi.

Aarrettani ei syö ruoste, eivät varkaat varasta.
Koi ei päästä voi sen luokse, ei se koskaan katoa.
Se on Herran huomassa parhaimmassa suojassa.

Kuinka ihanaa on olla, täyttää ilo sydämen,
onhan kerran kastetulla aarre iankaikkinen.
Totisesti Kristuksen omistan ja autuuden.

Herran sana on se kahva, johon tartun uskoen.
Se on testamentti vahva, varma kautta aikojen.
Pelastun, kun uskon sen vaihtuessa tunteiden.

Jokaisen säkeistön viimeinen rivi lauletaan kahteen kertaan, mutta en jaksanut kirjoittaa niitä kahta kertaa eikä tällä edelleen risaisella läppärillä saa tehtyä kertomerkkejä. Siten laulun tuntevalle tuo teksti näyttää vähän hassulta, mutta sanoma tulee ainakin selväksi. Siunausta sinun päivääsi.

4 kommenttia:

  1. Mulla ei ole tiedossa kastepäivää, eikä taida olla kuviaakaan siitä, mutta jossain on tallessa kasetti johon on nauhoitettu ristiäistilaisuus. Sen kuunteleminen nyt aikuisena oli todella koskettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olisipa se ihanaa, jos olisi omista ristiäisistä olemassa kasetti. Meillä on joitain muita kasetteja lapsuudesta kyllä.

      Poista
  2. Minulla ei ole kastamisesta ainuttakaan kuvaa, mutta äidin tekemässä kastemekossa, jonka eka käyttäjä olin, kastettiin siskokni ja kaikki äitini puoleiset serkut ja sitten myöhempää polvea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kotona oli varmaan kastemekkokin tallella ja ehkä on vieläkin, mutta en ole varma.

      Poista