Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Isä, pelasta minut tästä hetkestä

Tänään joitain ajatuksia, jotka pyörivät jo eilen mielessä, mutta tein sitten sen kevennyspostauksen.

Kun olin aikoinaan muuttamassa tänne, missä nykyään asun, olin irtisanoutunut työstä, josta pidin ja joka olisi juuri muuttunut vakituiseksi, ja irtisanonut myös viihtyisän ja edullisen vuokra-asuntoni, joka sijaitsi hyvällä paikalla. Tulevaisuudesta minulla ei ollut vielä siinä vaiheessa mitään varmuutta, ei työstä eikä asunnosta. Se oli siis melkoinen uskon hyppy... mutta asiathan sitten kyllä järjestyivät.

Joka tapauksessa olin sitten siellä mukavassa vanhassa työpaikassani eräänä työpäivänä aivan järkyttyneenä siitä, mitä oli tullut tehtyä. Oliko tässä tempauksessa järjen hiventäkään, ja miksi lähden johonkin, josta en edes tunne juuri ketään. Siellä vanhassa paikassa olivat ihanat ystävät ja kaikki tuttu ja turvallinen. Ja kaikki se jäisi satojen kilometrien päähän.

Minua masensi koko tilanne sinä päivänä työpaikalla ja tuntui, että lähes maailmanloppu on tullut. Siinä työtä tehdessäni kuuntelin sitten Radio Deitä, ja sieltä tuli lyhyt ohjelma, jossa oli aina joku Raamatun kohta ja joitain ajatuksia siitä. Sillä kerralla se jae oli Johanneksen evankeliumin 12. luvusta. Nyt minun sieluni on järkytetty, ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Kuitenkin, sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!

En muista yhtään, mitä siitä jakeesta sitten puhuttiin, mutta sekä se jae että sen selitys olivat suoraan minulle ja antoivat rauhan siihen tilanteeseen. Tiesin, että olin sittenkin oikealla tiellä. Vaikka sieluni oli tosiaan järkytetty, niin sitä hetkeä varten minä olin omassa elämässäni tullut. Vaikka halusin huutaa, että Isä pelastaisi minut siitä hetkestä, niin ehkä oikeampi rukous oli, että Isä kirkastaisi nimensä.

Ja niin vuodet ovat vierineet ja se hullu uskon hyppy on osoittautunut yhdeksi elämäni suurimmista johdatuksista. Vaikka on sekin sanottava, että kyllä monesti, kun työrintamalla oli vaikeaa ja muistin sen taakse jääneen työpaikkani, tuli myös huudettua Jumalalle niin kuin israelilaiset erämaavaelluksella, että miksi toit minut tänne erämaahan kuolemaan. Täällä päin ei vain ole sellaisia työpaikkoja kuin se oli - se oli minulle niin sopiva. Eivätkä kaikki muutkaan asiat ja tilanteet elämässä ole niin ruusuisia aina olleet. Vaikka Jumala johdattaakin, eivät vaikeudet elämästä lopu. Silloin ihminen monesti kapinoi. Mutta kuitenkin olen kiitollinen siitä, että nyt on nyt eikä enää se mennyt aika.

Nykyisyyttä tai tulevaisuutta ajatellessa itse kullekin voi tulla joskus mieleen se sama ajatus. Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Kyllä nytkin pelkään tiettyjä asioita tulevaisuuteen liittyen. Haluaisi lähteä pakoon, kun tietää, että elämä ei aina kohtele silkkihansikkain.

Mutta sittenkin me olemme turvallisissa käsissä. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Siunausta päivääsi.

P.S. Silloin päätin, että noin radikaalia hyppyä tyhjän päälle en enää taida tehdä...
P.S.2. Kuva on viime talvelta - ei täällä ihan noin kovaa pakkasta ole vielä ollut...

3 kommenttia:

  1. Monesti jälkikäteen sitten näkee, että oikein se pelottavakin kohta meni... Mutta kyllä se sillä paikalla ja etukäteen voi ottaa tosi koville joskus. On hienoa, että toisinaan saa sellaisen varmistuksen oikeasta suunnasta, kuten sinäkin sait!

    VastaaPoista
  2. Niin se on, että jälkeenpäin näkee asiat monesti eri kantilta. Ja Jumalalla on kokonaissuunnitelna tiedossa :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi Jumala osaa laittaa palapelin palat paikalleen ja näkee kokonaiskuvan jo silloin, kun me emme vielä ymmärrä mistään mitään.

    VastaaPoista