Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Työn ja kuormien uuvuttamille

Raamatussa on monia ihania lupauksia levosta. Tunnetuin kohta on varmasti Jeesuksen sanat Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Kun itse kymmenen vuotta sitten aloin uupumuksen jälkeen käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, minusta kaikkein ihaninta oli se kutsu ehtoolliselle, jossa käytettiin monesti näitä sanoja. Ei puhuttu niin kuin niissä piireissä, joissa ennen liikuin, että tutki itseäsi, kelpaatko ottamaan ehtoollisen vastaan, vaan sai tulla aivan sellaisena kuin oli, juuri niin uupuneena, syntisenä ja kelvottomana. Ei tarvinnut ansaita armoa eikä mitään muutakaan.

Luterilaiset jumalanpalvelukset olivat ja ovat väsyneelle hoitavia muutenkin. Ei tarvitse jaksaa esittää pirteää, saa vain olla hiljaa, virret hoitavat sielua ja samoin Jumalan sana. Jota ei julisteta korkealta ja kovaa, vaan aivan pienen ihmisen tasolta, ainakin yleensä.

Jeesus tiesi, että ihminen tarvitsee hiljaisuutta saadakseen uutta voimaa arkeen. Siksi hän sanoi opetuslapsilleen myös näin. Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä Jumala tahtoo hoitaa meitä ja avata sanaansa meille.

Voihan tietysti olla, että kovin ulospäinsuuntautuneet ja vilkkaat ihmiset kohtaavat Jumalan mieluummin toisten seurassa, kuten lukemani kirjan Se tapahtuu kun lepäät kirjoittaja ainakin tuntui kokevan. Ehkä joillekin ei ole lepoa olla yksin. En tiedä. Mutta minusta on aivan ihanaa, että on Raamatunkin antama lupa vetäytyä välillä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen lataamaan akkua. Kukapa jaksaisi koko ajan olla tehokas ja antamassa itsestään muille. No, en minä ainakaan.

Tällä hetkellä saan itse olla keitaalla, kun olen raamattukurssilla. Siellä on lepo. Mitä tämän jälkeen tapahtuu, en tiedä enkä välitä tietääkään. En ajattele tulevaisuutta, mikä on harvinaista. Yleensä olen aina huolehtimassa huomisesta. Mutta nyt - huomisesta emme tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää...

Siunausta juuri sinulle ja toivon sinunkin elämääsi keidashetkiä.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että saat olla levossa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihanaa olla vähän lomalla kaikista stresseistä. Tuntuu kyllä, että alan toistaa itseäni tässä blogissa, samat jutut väsymyksestä ja levosta ovat pyörineet tässä syksyllä. Pitää keksiä jotain muuta seuraavalla kerralla...

      Poista
  2. Itselläni on jo lähes 15v. siitä, kun lähdin vapaista suunnista ja liityin Luterilaiseen kirkkoon ja se tuntui paradoksaalisesti todella vapauttavalta :) Voin siis yhtyä tähän kirjoitukseesi, koin sen aivan samalla tavalla:

    "Kun itse kymmenen vuotta sitten aloin uupumuksen jälkeen käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, minusta kaikkein ihaninta oli se kutsu ehtoolliselle, jossa käytettiin monesti näitä sanoja. Ei puhuttu niin kuin niissä piireissä, joissa ennen liikuin, että tutki itseäsi, kelpaatko ottamaan ehtoollisen vastaan, vaan sai tulla aivan sellaisena kuin oli, juuri niin uupuneena, syntisenä ja kelvottomana. Ei tarvinnut ansaita armoa eikä mitään muutakaan.

    Luterilaiset jumalanpalvelukset olivat ja ovat väsyneelle hoitavia muutenkin. Ei tarvitse jaksaa esittää pirteää, saa vain olla hiljaa, virret hoitavat sielua ja samoin Jumalan sana. Jota ei julisteta korkealta ja kovaa, vaan aivan pienen ihmisen tasolta, ainakin yleensä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Marianne. Ja tervetuloa lukijaksi. Itse kävin paljon kirkossa jo vuosina 2006-2010, mutta vasta kaksi vuotta sitten sain oikeasti liityttyä kirkkoon. Kyllä se helpotti ja oli tosi vapauttavaa minullekin. Jotkut muut viihtyvät muualla, niin kuin osa lukijoistanikin, ja saavat viihtyä, mutta itselleni tämä oli oikea ratkaisu.

      Poista