Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Sumussa ja väsyneenä

Tänään väsyneissä tunnelmissa tuli mieleen taas yksi virsi, jossa on sekä rukousta että rohkaisua moneen erilaiseen elämäntilanteeseen. Virren sanat on kirjoittanut Anna-Maija Raittila.

Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni, 
uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.

Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen.

Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain.
Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu.
Millä tavoin isän tahto meissä tänään tapahtuu.

Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.

Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun.

Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat.

Kirjoitin joitain kohtia tummemmalla, mutta koko virsi on kyllä täynnä aivan yhtä hyviä kohtia. Ja eri tilanteissa eri kohdat kolahtavat.

Herra, hoida tänäänkin meitä eri tavoilla elämän vaatimusten alla kamppailevia.

3 kommenttia:

  1. Tuo on todella hyvä virsi, pidän siitä kovasti. Meillä on Samuli Edelmanin levyjä ja tuokin on niissä. Tuosta väsymyksestä (millä nimellä sitä kukin kutsuukin) tuli mieleeni, että sitä tuntuu olevan nyt yhdellä sun toisella...niin täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä väsymystä taitaa olla liikkeellä... Itse piristyin kesän aikana viime talven väsymyksistä, mutta nyt loppukesästä olen jotenkin onnistunut väsähtämään taas. Kai siinä on sitäkin, kun ei oikein tiedä mitä elämässä aikoo seuraavaksi. En ole enää varma siitä raamattukurssistakaan, jolle aioin mennä, puhumattakaan, että mitä sitä rupeaisi ns. isona tekemään... Olisi kiva kun ei tarvitsisi ajatella eikä tehdä mitään isoja päätöksiä.

      Poista