Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

tiistai 2. elokuuta 2016

Rauha silloinkin kun ei tunnu

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa sanotaan, että meillä on rauha Jumalan kanssa. Joku on sanonut viisaasti, ettei se tarkoita sitä, että meillä olisi aina tunnetasolla rauha, vaan että emme Jumalan lapsina enää ole sotatilassa Jumalaa vastaan, kuten jumalaton ihminen luonnostaan on.

Ajatuksessa on järkeä. Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa, siinä mielessä meillä on rauha. Ja toki se rauha joskus tulee tunteisiinkin asti. Onhan rauha myös Hengen hedelmä. Mutta vierastan sellaista opetusta, jossa uskovaisella ei mikään elämän myrsky tunnu missään, hän vain liitelee kaiken yli hymy huulillaan eikä koskaan ahdista, aina on pelkkää rauhaa.

Sellaisen käsityksen nimittäin saa joskus, kun lukee vaikka joitain kristillisiä lehtiä. Ihmiset tulivat uskoon ja siinä samassa kaikki heidän ongelmansa ratkesivat, velat muuttuivat saataviksi, sairaudet paranivat, rikkinäisyys muuttui täydeksi eheydeksi ja niin edelleen. Lehtijuttujen kuvissa he sitten istuvat sisustuslehdestä revityiltä näyttävissä kodeissaan ykköset päällä ja hymyilevät autuaasti. Kaikki on yhtä kiiltokuvaa.

Voi kuinka haluaisin lukea toisenlaista kristillistä lehteä. Siinä kerrottaisiin ihmisistä, jotka luottavat Jumalaan, vaikka ahdistaa ja on sisäisiä ja ulkoisia taisteluita, on kiusauksia, masennusta ja kysymyksiä vailla vastauksia, eikä ehjäksi tämä ihminen tullutkaan. Kerrottaisiin ihmisistä, jotka ovat keskeneräisiä, syntisiä ja viallisia ja silti matkalla taivaaseen. Nimittäin sellaisia ihmisiä me oikeasti olemme. Ketä rohkaisevat ne Kaikki ongelmani katosivat -todistukset, ainakaan enää siinä vaiheessa, kun huomaa omasta elämästään, että minulla ainakin on omat vaikeuteni.

Mutta rauha Jumalan kanssa, se meillä on, ja Jeesuksen verellä maksettu matkalippu taivaaseen, jossa kerran kyyneleet pyyhitään pois, sairaudet paranevat ja saadaan kokea sitä lopullista rauhaa, jota ei koskaan enää riko mikään.

Jo täällä maan päällä saamme luottaa siihen, että miten puutteellisia ja ontuvia kristittyjä olemmekaan ja miten epävakaita ehkä tai miten elämä meitä heitteleekään, niin meillä on Jeesus-kallio, joka ei horju ja joka kestää. Sillä kalliolla saamme levätä silloin, kun tunnemme rauhaa, mutta myös silloin, kun emme tunne. Mitä ikinä käymmekään läpi, hän on kanssamme siellä. Hän tietää, mitä tekee meidän elämässämme ja miksi, vaikka me emme ymmärtäisi mistään mitään. Ja saamme luottaa siihen, että se, mitä hän tekee, on lopulta parasta, sillä kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

4 kommenttia:

  1. Tämä oli niin hyvä kirjoitus!!! Ei mun tee tähän mieli mitään lisätä... Mut sen oon kans huomannut, että kun esim. Uusi Tie -lehdessä on joskus siellä takasivulla jonkun tavallisen ihmisen haastattelu, niin eniten mua puhuttelee juuri ne kertomukset, kun ihmisellä on ollut ja on edelleenkin erilaista ahdistusta, mutta silti Taivaan tietä vaeltavat. Ja välillä saavat oikein kokeakin sitä Jumalan apua ahdistuksen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, että se todella puhuttelee, kun jollain ihmisellä on vaikeaa ja silti hän haluaa seurata Jeesusta. Siinä on sitä jotain.

      Poista
  2. Hyvin kirjoitit. Mieluummin sitä tosiaan lukee oikeasta kristityn elämästä kuin liian siloitellusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja harvan elämä varmaan oikeasti on niin ongelmatonta. Ehkä niissä siloitelluissa jutuissa jätetään vain ongelmat kertomatta.

      Poista