Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

torstai 25. elokuuta 2016

LEPO

Viime aikoina on tullut kovin stressattua. Olin väsynyt ja päättämätön siitä, jaksaisinko sittenkään mennä sille raamattukurssille, josta kerran kerroin. En saanut päätettyä asiaa suuntaan enkä toiseen, kun tuntui, että päätti mitä hyvänsä, niin se olisi väärä päätös. Ja olin liian väsynyt ajattelemaan. Mutta tänään lopulta pakotin itseni päättämään, vaikka pahaa teki, ja peruin sen kurssin ainakin tällä erää, vaikka se vähän haikealtakin tuntui. Ja kyllä helpotti.

Nimittäin olisin kyllä tällä kertaa ollut aivan liian väsynyt menemään sille kurssille. Sittenkin vaikka se on kevyt kurssi, jossa ei ole mitään läksyjä. Olin kyllä alun perin kokenut kurssin johdatukseksi, silloin alkukesästä, kun en vielä ollut näin väsynyt, mutta jostain syystä se nyt meni näin. Ihmettelin tässä viime aikoina, että onko Jumala todella sellainen, joka ajaa ihmistä piiska kädessä menemään johonkin paikkaan, vaikka tämä on väsynyt eikä jaksa, vaan tarvitsee lepoa. Mutta kun kerran johdatetaan, niin pakko on mennä.

Mutta eihän Jumala tosiaan ole sellainen. Ei  hän meitä pakota eikä aja takaa. Tuntui helpottavalta tajuta, että minulla onkin nyt lupa olla väsynyt ja levätä. Sen kunniaksi meninkin heti päiväunille, kun olin ensin lähetellyt eri instansseihin sähköposteja, etten lähdekään opiskelemaan.

Omalla kohdalla tärkeää kurssilla olisi ollut saada uusia ystäviä ja tuttuja. Mutta eihän Jumala ole yhteen kurssiin sidottu - hän voi antaa sellaisia ihmisiä täällä normaalielämässäkin. Vaikka täällä varsinkin tuo ystävystyminen tuntuu olevan vuosien prosessi. Mutta onhan Jumalalla omat keinonsa johdattaa.

Jeesus on se hyvä paimen, josta Hesekielin kirjassa sanotaan - Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta. Ja Matteuksen evankeliumissa on ne tuttuakin tutummat sanat - Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Tuo kuvakin kertoo sekä väsymyksestä että levosta. Väsymyksestä siinä, etten ole jaksanut poistaa vanhaa kynsilakkaa tai lakata kynsiä uudestaan... ja lepoa tuo sohvalla auringonpaisteessa makailu. Vähän boheemi kuva, mutta olkoon menneeksi.

P.S. Onhan toki pakkotilanteitakin, ainakin työtön voidaan pakottaa johonkin työhön, johon hän ei halua, ellei hän sitten ota karenssia. Mutta itse toivon tällä hetkellä, että saisin vähän aikaa levätä ennen uusia haasteita.

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen joskus huomannut, että päätöksenteko voi joissakin asioissa olla todella vaikeaa ja sellainen tilanne on tosi stressaava. Kun saa päätettyä jotain, se helpottaa ainakin vähän. Hyvä kun otit sitten oikein levon kannalta:) Tuosta ystävystymisestä sen verran, että minä juuri täällä tänään marmatin, ettei ole ystäviä, jokunen tutttavaksi laskettava kylläkin. Ystävä ja tuttava on kuitenkin minusta kaksi eri asiaa. Joskus tosin tuttavasta voi tulla ystävä. Kun tänään lähdin sitten ulos kävelemään, pohdin tätä ystävyysjuttuakin ja tuumin mielessäni sitäkin, että jaksaisikohan sitäkään sitten... Kun usein en ole halukas edes mihinkään kyläänkään lähtemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä olen joskus hyvinkin päättämätön, mutta nyt ei pitkään aikaan ole noin pahaa tilannetta ollut. Minulla useimmat parhaista ystävistäni asuvat eri puolilla Suomea, joten heitä näkee harvoin.

      Poista
    2. Suuria päätöksiä on usein vaikea tehdä. Kiva tuo kuva :) Meille tulee viikonloppuvieraita, joista osa on yötä. Ovat miehen sukulaisia. Tohinaa riittää, kun pitää siivota, leipoa jne.

      Poista
    3. Kiva kun pidät kuvasta. Tuli inspiraatio ottaa kuva, kun tuossa sohvalla makasin yhtenä päivänä. Siinä on kyllä aina tohinaa, kun vieraita tulee. Mukavaa viikonloppua sinne.

      Poista
  2. Välillä on hyvä levätä. Ei aina tarvitse olla tehokas ja ahkera. Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle rentouttavaa viikonloppua.

      Poista