Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 15. elokuuta 2016

Kohtalo vai sattuma

Johdatus on asia, joka paljon mietityttää uskovia. Minne tie vie ja miten, mikä suunta olisi missäkin risteyksessä valittava... Olen huomannut, että tässä blogissakin siihen aiheeseen liittyvät tekstit ovat olleet suosittuja. Viime aikoina olen itsekin miettinyt johdatusta pääni puhki. Tänään löysin aiheeseen liittyen hyvän luvun Väinö Uusitalon kirjasta Hän auttaa tiellä. Sain siitä vastauksia joihinkin omiin kysymyksiini. Jaan tässä osan siitä luvusta, jonka otsikko oli juuri tuo Kohtalo vai sattuma.

Jotkut uskovat vääjäämättömään kohtaloon. Kaikki on ennalta määrätty. Tätä opettavat eräät uskonnotkin. En voi astua askeltakaan toisin kuin on jo ennalta määrätty. Rukouskin on siksi turhaa. Mikään ei kuitenkaan muutu. Jumala on sidottu suunnitelmiinsa. Taivaan ja helvetin asukkaat on valittu jo ennen aikojen alkua. Voin vain alistua.

Toiset luottavat sattumaan, sokeaan äitiin. Millään ei ole mitään tarkoitusta tai suuntaa. Kerran alussa vain räjähti ja sitten on sattumanvaraisesti tapahtunut sitä ja tätä. Kun nyt kerran satumme olemaan täällä maan päällä, on vain yritettävä nauttia kaikesta. Mitään tulevaisuutta ei ole eikä jumaliakaan. Ei ole myöskään vastuuta.

Raamattu ei opeta kumpaakaan näistä, ei kohtaloa eikä sattumaa. Se opettaa, että aluksi oli Jumala, ja Jumalalla on suunnitelma. Siitä ymmärrämme vain hyvin vähän, kuitenkin meille tarpeeksi. Jumala haluaa ja voi johdattaa meidät taivaaseen. Jumalan kaikkivaltiuteen kuuluu, että hän voi myös muuttaa suunnitelmiaan. Me voimme keskustella Hänen kanssaan rukouksessa. Meidän ratkaisumme vaikuttavat Jumalan johdatukseen. Ellei Jumala saa kiinni, Hän tulee vastaan, sanoo vanha viisaus.

Kauppamatkat, joita aikoinaan tein pienten lasteni kanssa, opettivat minulle jotain Jumalan johdatuksesta. Myymälöihin pääsi Ylihärmän pappilan pihasta kirkkotarhan läpi, kunnantalon pihan kautta tai sitten maantietä. Lapset saivat valita reitin. Ei isän tarvinnut puuttua siihen, kunhan vain kauppaan päästiin eikä lähdetty aivan väärään suuntaan. Ostoslista oli laadittu kotona valmiiksi, mutta jotain pientä siihen saatettiin vielä kaupassa lasten toivomuksesta lisätä.

Jumala johdattaa maailmankaikkeutta, kansoja ja yksityisiä ihmisiä samoin kuin isä lapsiaan. Hänellä on päämäärä ja sen toteuttamiseksi suunnitelma, puitelaki. Hän järjestelee tilanteita hetki hetkeltä. Hän korjaa jättämäni aukot käyttämällä työhön muita. Saan neuvotella rukouksessa hänen kanssaan, tinkiäkin. Isä tietää, mikä ei sovi suunnitelmaan ja mitä voidaan muuttaa.

Uskon Taivaan Isän johdatukseen, rukoukseen ja yli järkeni käyvään Isän kokonaissuunnitelmaan. Uskon elävään, tilanteita järjestelevään Hyvään Paimeneen. En ole sattuman tai kohtalon armoilla. Uskon, että pääsen Jeesuksen veren turvissa taivaan kotiin.

Näin siis Väinö Uusitalo. Saamme luottaa siihen, että tänäänkin ja tästä eteenpäin Isä johtaa meitä turvallisesti eteenpäin. Aina perille asti.

5 kommenttia:

  1. Niinhän se on, että meidän omat valinnat ja teot vaikuttavat, mutta toisaalta Jumala ottaa ne huomioon johdatuksessaan ja voi muuttaa tietämme meidän valinnoistamme huolimatta. Välillä sitä miettii, kun asiat ei mene putkeen, että olenko nyt itse tyrinyt vai onko se Jumalan tahto, mitä en vain ymmärrä. Ehkä se on kuitenkin pääasia, että on pelastettu ja kulkee taivatiellä. Itse helposti takertuu tiellä lillukanvarsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... eipä johdatuksessa eläessäkään aina asiat mene putkeen... Yhdessä kirjassa oli lohdullisesti sanottu, ettei Jeesuskaan täällä maan päällä eläessään menestynyt maallisesti ajatellen eikä luonut uraa, oli köyhä jne.

      Poista
    2. Eikä itsellenikään tuosta tekstistä sellainen ajatus tullut, että jotain menestystä olisi luvassa, vaan että jos olen kokenut tietyn tien Jumalan johdatukseksi enkä sitten haluakaan lähteä sille, niin ei Jumalan johdatus siihen lopu. Luultavasti jos en mene raamattukurssille, jolle aioin, niin täällä kotipuolessa odottaa kyllä ongelmia, ei mitään hohdokasta johdatusta. Mutta pointti minulle tuossa tekstissä oli se, ettei tarvitse ajatella fatalistisesti, että vain yksi tie olisi oikea ja jos sille ei lähde, johdatus loppuu siihen, Jumala rankaisee ja koko loppuelämä menee pilalle... Vaan että sitten Jumala vain johdattaa jollain toisella tavalla.

      Poista
  2. Tuo oli mainio esimerkki, tuo lasten ja isän kauppamatka. Ei tosiaan ole aina helppoja mietintöjä nämä johdatusasiat...meille pienille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ne ole helppoja, olen itse miettinyt jo vähän liikaakin näitä eri reittejä ja sillä itseni väsyttänyt. Mutta reittejä täällä maan päällä voi olla monta, pääasia että pysyy sillä taivastiellä, joka on vain Yksi Tie, Jeesus.

      Poista