Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kirkastuu kirkastumistaan...

Yleensä minulle tulee ensin ajatuksia ja sitten valitsen kuvan, mutta tällä kertaa selasin vanhoja kuviani, löysin sieltä tämän Hangossa otetun kuvan aamuauringosta ja siitä tuli mieleen ajatuksia. Joten tällä kertaa näin päin.

Nimittäin tästä kuvastahan tulee ihan selvästi mieleen se Raamatun jae eli muistaakseni sananlasku, että vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

Kun olin nuori sekä iältäni että uskovaisena, ajattelin tuon jakeen tarkoittavan, että tämä maallinen elämä Jeesuksen omana muuttuu aina vain ihanammaksi. Mutta hyvin pian elämä ja Jumalan koulu opettivat jotain aivan muuta. Ennemmin on niin kuin Paavali kirjoittaa korinttolaisille. Sentähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Näin vuoden 1938 käännöksessä.

Täällä maan päällä ei ole paratiisia odotettavissa, vaikka monesti ihminen - minä myös - sen haluaisi tänne rakentaa. Täällä on monia kärsimyksiä ja ahdistuksia. Se lisääntyvä kirkkaus tulee siitä, että Jeesuksen omina saamme jatkuvasti sisäisesti uudistua ja olemme päivä päivältä lähempänä taivaan kirkkautta, sitä kotimaatamme, jossa kaikki kyyneleet pyyhitään pois eikä enää ole sairautta, kuolemaa eikä mitään pahaa. Ja kirkkautta on se, kun Jumalan armo oikein aukenee sitä kaipaavalle.

Itselläni ovat vaihdelleet erilaiset kaudet, välillä on kiintyneempi maallisiin asioihin ja joskus taas hengellisiin. Niinä maallisina vaiheina, kun haluaisi vain rakentaa sen oman taivaansa tänne maan päälle ja unohtaa taivaalliset, olen kapinoinut sitä, että pitäisi ajatella vain jotain näkymättömiä asioita, kun täällä maan päällä saa olla vain kerran. Mutta kyllä vaikeudet aina vetävät uudestaan Jumalan luo ja muistuttavat siitä, mikä on meidän todellinen aarteemme. Kerran tämä kaikki maallinen katoaa, mutta taivaan kodissa odottaa se kaikki aito ja oikea ihanuus.

Eräässä kirjassa kerrottiinkin, että Jeesus olisi sanonut opetuslapsilleen näin -Tämä elämä on silta. Kulje se yli, mutta älä rakenna sille majaasi. Jos rakentaa kaiken tämän maallisen varaan, on kova pettymys, kun lähdön hetki koittaa ja joutuu jättämään sen kaiken tänne.

Voisipa sen sijaan odottaa kuin kotiutettava varusmies lähdön hetkeä - pääsee kotiin, vapauteen, OHI ON...

3 kommenttia:

  1. Minäkin teen yleensä niin, että ensin on teksti ja sitten kuva:) Mutta joskus se menee toisinkin. Kyllä se juuri noin on, että sitä usein haluisi niitä maallisia enemmän ajatella, kunnes sitten taas tulee joku ahdistus, joka kyllä vetää lohdutusta taivaallisista etsimään. Välillä kapinoi sitä jatkuvaa taistelua vastaan, mutta onneksi niitä keidashetkiäkin on.

    VastaaPoista
  2. Niin muuten, mun piti tuosta kuvasta vielä sanoa, että kun sen ensi silmäyksen siihen loin, niin hämmästyin miten samankaltainen näkymä tuo onkin, kuin mitä meidänkin tieltämme löytyy:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä hauskaa, että oli niin tutun näköinen maisema. Ja onneksi on tosiaan keidashetkiäkin eikä pelkkää taistelua tämä elämä.

      Poista