Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Huomisen huolet

Tämä kissa ei huomisesta huolehdi.
Tässä sairastellessani olen lueskellut kirpputorilta ostettuja naistenlehtiä. Yhdessä lehdessä eräs lukija kiitteli eräästä lehtijutusta, jonka henkilö herää jokaiseen aamuun kuin elämänsä viimeiseen päivään. Itsestään lukija kirjoittaa - Olen käyttänyt samaa ajattelua, kun huominen huolestuttaa. Ajattelen, että en ehkä ole enää huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna huolehtimassa koko jutusta, joten en pilaa tätä hetkeä huolehtimalla asiasta.

Hyvä ajatus. Sitä samaa on evankelista Hilja Aaltosella, joka puolestaan on kirjoittanut aiheesta näin.

 Joskus saatana kuormittaa Jumalan ihmisen kysymyksillä. Kuinka sitten ja sitten käy. Kuinka käy, kun ei ole pankkitiliä ja köyhyys ahdistaa. Minäkin koin tätä äskettäin. Olin köyhä ja elämä näytti hirvittävän ahtaalta, kunnes eräänä yönä Jumalan Henki herätti minut ja alkoi puhua Herran tulemisesta. Tuo ihana päivä voi koittaa ennen kuin seuraava päivä on iltaan kulunut. Kun olin tuon kirkkauden edessä, ja katselin Herraa Jeesusta, tunsin olevani upporikas. Minulta ei puuttunut mitään. Minulla oli yllin kyllin sinä päivänä enkä tietänyt oliko huomista päivää olemassakaan. 

Vihollinen kuormittaa meitä elämisen huolella ja painaa katseen maahan, epäusko täyttää sydämen. Kun vihollinen tulee luoksesi, muista, että kenties jo huomenna me voimme levittää siipemme ja jättää nämä riutat. Meiltä ei puutu mitään silloin,  kun katseemme on kohotettu Jeesukseen Kristukseen ja hänen ihanaan ilmestymiseensä. Mikään ei virvoita sydäntäni niin kuin ajatus, että olen täällä vain hetken...

Kukaan ei tiedä, kuinka pian Jeesus voi tulla takaisin tai kuinka pian oma aika täällä päättyy. Miksi siis murehtia huomisesta, kun meillä ei ole kuin tämä hetki. Oppisipa elämään vain tässä ja nyt. Mitäs me huomisen huolista, kun vaatteet löytyy tuolista - erään sukulaiseni sanoin. Ja niin kuin Jeesus sanoi vuorisaarnassa, riittää kullekin päivälle oma vaivansa.

Katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia, hän myös sanoi. Niistäkin pidetään huolta. Katsokaa myös tuota kuvan kissaa - onko huolettomampaa nähty. Se tietää saavansa jokapäiväiset herkkunsa ajallaan ja tietää, että sitä rakastetaan.

P.S. Täällä on naapurikunnassa kahvila nimeltään Kiltti Musta Kissa, jossa ihan oikeasti on tuo kuvan musta kissa. Se on lempikahvilani. Ja tuo kissa on aivan ihana.

8 kommenttia:

  1. Lohduttavia ajatuksia. Kyllä tämä maanpäällinen elämä on aika lyhyt iankaikkisuuteen verrattuna. Onneksi on katto pään päällä ja ruokaa sekä ihan riittävästi vaatetta ja lääkäriinkin pääsee jne. Toista on jossain sodan tai köyhyyden keskellä; noin koetan ajatella kun huoli täyttää mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että meillä on asiat hyvin, kun vertaa sodan ja köyhyyden keskellä eläviin ihmisiin. Sitä onkin hyvä ajatella, kun huolet yrittävät vaivata.

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia nämä! Tuollaista ajattelua pitäisi itsekin opetella harjoittamaan. Meitähän on käskettykin olemaan huolettomia. Kummasti se vihollinen vaan saa mielen tosiaan täytettyä kaikensorttisilla huolilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista ajattelua pitäisi tosiaan muistaa harjoitella. Minusta on aika lohdullinen ajatus, ettei sitä tiedä, onko sitä pelottavaa huomista edes. Ja asiat voivat mennä aivan toisin kuin sitä pelkäsi.

      Poista
  3. Nuorempana pidin sanontaa, Herran haltuun, vähän teennäisenä. Nykyään käytän sitä paljon juurikin sellaisten asioiden suhteen, joille ei oikein itse mitään voi mutta jotka kuitenkin huolettavat. Olen ollut hämmästynyt siitä, että se auttaa kun sen ääneen sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä että se pelkkä ääneen sanominen jo auttaa. Pitäisikin osata jättää asiat Herran haltuun. Ja osata erottaa, mille asioille ei itse voi tehdä mitään ja mille voi. Ja niille joille voi, yrittää tehdä jotain.

      Poista
  4. Kumpa noin osaisi ajatellakin, että riittää kullekin päivälle oma vaivansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä sitä yleensä osaakaan... Ihmeen vaikea sitä on oppia.

      Poista