Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 29. elokuuta 2016

Ajatuksia Jumalan koulun penkiltä

Jumalani, kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua. Ps.42.7. 
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon. Jaak.5.13.

Nuo kaksi jaetta luin yhtenä päivänä vanhasta Päivän tunnussanasta. Niissä on oma lohdutuksensa. Vaikeissakin vaiheissa meillä on tie ylöspäin auki. Masentuneena voi ajatella Jumalaa ja rukoilla. Tai jos ei kunnolla jaksa rukoillakaan, aina voi huokailla. Ja niin kuin körttiläiset sanovat, jos ei muuta jaksa, aina voi sairastaa Herralle.

Usein me uskovat kyselemme ja kipuilemme sitä, miksi Jumala toimi niin ja niin ja miksi hän ei toiminut niin. Mutta omalla kohdallani olen viime aikoina tuskaillut omia tekemisiäni ja mielenliikkeitäni. Jumala olisi johdattanut minua ihanalle raamattukurssille, mutta minä rupesin kriiseilemään ja peruin sen. Ja nyt joudun täällä arjessa kohtaamaan kaikki ne asiat, joita pakoon olisi ollut kiva hetkeksi lähteä. Miten olinkin niin typerä. Kyllä ihminen on joskus kummallinen. Minulla ainakin näkyy selvästi olevan ne naisen tippaleipäaivot, hyvin monimutkaiset.

Kyllä tulee mieleen, että onkohan tässä kaikessa mitään järkeä ja tarkoitusta. Tuntuu kuin johdatus olisi loppunut siihen, kun keväällä valmistuin eräästä oppilaitoksesta ammattiin. Nyt koko loppuelämä aukeaa edessä hyvin tyhjänä, koska olen jo vuosien varrella huomannut, ettei täällä päin ole minulle sopivia työpaikkoja.

Mutta toisaalta meidän pitäisi aina muistaa, että kun kerran Raamatun sanoin tähän asti on Herra meitä auttanut, niin kyllä kai hän sentään auttaa tästä eteenpäinkin. Joskus sitten tulee hyviä vaiheita ja joskus huonoja. Kaikki se on elämää. Joku jossain kirjassa sanoi viisaasti, että jos me luulemme olevamme täällä maailmassa tullaksemme onnellisiksi, tulemme pettymään pahasti - sen sijaan meidän pitäisi ajatella olevamme täällä oppimassa. Jumalan koulun penkillähän sitä istutaan. Kaikki oppiaineet eivät ole mukavia, mutta opettajamme on samalla Isämme ja tietää, mikä meille on parasta. Kivuistakin voi ajan kanssa tulla siunauksia. Ja kun johdatus välillä on hukassa, joskus tie voi taas kirkastuakin.

Näillä eväillä tänään. Samalla mietin pääni puhki, menenkö sittenkin vielä sille raamattukurssille - vai menenkö kevään kurssille, joka alkaa kai helmikuussa... Eräs ystävä kertoi lisäksi, että jotkut ovat menneet sille kurssille vain viikoksikin. Voisihan sekin olla antoisaa. Ja jospa siitä viikosta syksyn kurssilla tulisi se uskallus mennä keväällä koko ajaksi...

2 kommenttia:

  1. Joskus saa tosiaan aika paljon pähkäillä kaikkea ja siltikään ei aina ymmärrä, miksi asiat menevät niinkuin menevät... Oli muuten aika hyvä huomio tuo, ettei täälläolon tarkoitus ole tulla onnelliseksi, vaan olla oppimassa... kun tuonkin ajatuksen olisi jo aikoja sitten tajunnut. Jos sulla on mahdollisuus lyhempäänkin kurssiin, niin sehän voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Näkisi vähän milllaista se on sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin muuten sen ajatuksen uudestaan siitä kirjasta, se oli C. S. Lewisin ajatus. Eli se ettei ole tarkoitus tulla onnelliseksi, vaan olla oppimassa ja harjoittelemassa.

      Poista