Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Nouse, hän kutsuu sinua

Olen menneisyyden, ystäväpiirin ja avioliiton kautta vähän kuin naimisissa vapaitten suuntien kanssa. Joskus mieheni tulee kanssani kirkkoon ja joskus minä menen hänen kanssaan johonkin vapaitten suuntien tilaisuuteen. Sehän on aivan reilu peli, vai mitä.

Tässä vähän aikaa sitten olimme eräillä vapaitten suuntien juhlilla, joilta erityisesti yksi puhe jäi mieleen. Puhuja kertoi sokeasta Bartimeuksesta, joka huusi Jeesusta tien varresta. Jeesus kutsui häntä ja hän heitti pois viittansa ja meni Jeesuksen luo. Puheesta jäi mieleeni seuraavia ajatuksia.

Ennen sinulla oli kiire lukea Raamattua, rukoilla ja kertoa sanomaa Jeesuksesta. Nyt sinulla on vain niin kiire omien maallisten asioittesi kanssa, ettei sinulla ole aikaa Jumalalle. Sinun paikkasi ei kuitenkaan ole siinä tien varressa, vaan Jeesuksen sylissä. Nouse ja heitä pois se viitta, joka sitoo sinut tien varteen. Ole turvallisella mielellä, nouse, hän kutsuu sinua - kuten Bartimeukselle sanottiin.

Itse ainakin olen niin tien poskessa kuin olla voi, ja aivan oikeasti kaikki maallinen on tuntunut hautaavan alleen uskonasiat niin, että Jumalakin melkein unohtuu. Sitä tietää kyllä asiat, jotka sitovat liikaa ja ovat tulleet epäjumaliksi, mutta toisaalta on helposti voimaton tekemään niille mitään.

Kuitenkin - Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. - Hepr. 12. alusta

En kirjoita tätä minään lakina kenellekään, ja voihan olla, että teillä ei hengellinen elämä ole niin pahasti rempallaan kuin itselläni. Itse ajattelin kuitenkin nyt kokeilla, josko saisin oltua vähän aikaa poissa Facebookista, johon minulla on kehittynyt paha riippuvuus. Jospa siitä jäisi aikaa ja mielenkiintoa vaikka Raamatun lukemiseen...

Ja kyllä näissäkin asioissa syntien anteeksiantamus ja armo riittää.

2 kommenttia:

  1. Kuinka ollakaan, minäkin luin tänä aamuna Vähäsarjan kirjasta ajatuksia siitä, kuinka pitäisi ajatella "sitä mikä ylhäällä on", mutta kyllähän sitä huomaa ajatusten näissä ajallisissa kovin olevan... Tuosta telttakuvasta tuli mieleeni, että enpä ole kokoustelttaa vähään aikaan nähnytkään. Juuri joku päivä sitten sanoin lapsille, jotka tänä viikonloppuna lastenleirillä ovat, että ennen leirien raamattutunnitkin oli teltassa. Näin oli vielä isompien lastemme kanssa, mutta nuoremmat eivät sellaisesta tiedä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä monesti osaa ajatella sitä, mikä ylhäällä on, vaikka niin kovin haluaisi, mutta onneksi joka aamu on armo uus ja aina voi alkaa alusta ja uudestaan...

      Poista