Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Lähteä vai jäädä

Viime aikoina olen ollut laiska bloggaaja ja lomakiireitäkin on kovasti ollut. Kesällä tietysti kuuluukin lomailla, mennä ja nauttia tästä niin lyhyestä Suomen suvesta. Nyt voisin kuitenkin muutaman ajatuksen jakaa tänne.

Tässä vähän omakohtaisia tilityksiä. Joku aika sitten luin taas Päivän tunnussanaa vuodelta x ja siellä tuli vastaan tämä jae 1. Moos. 26. luvusta. Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Itse kun haaveilen usein muualle muuttamisesta, niin se jae tuntui vähän ahdistavalta, vaikka Iisakillehan ne sanat siinä sanottiin eikä välttämättä minulle. Mutta tällä tietoa olen kyllä itsekin jäämässä tänne missä asun. Onhan tämä ihan hyvä paikka ja varmasti on hyvä oppia olemaan myös paikallaan eikä aina vain lähteä, niin kuin minulla olisi taipumus. Ihminen joutuu kasvamaan ja kypsymään siinä, kun ei aina pääse pakoon kaikkea sitä, mitä haluaisi.

Luin sitten sen saman jakeen vuoden 1938 käännöksestä ja siellä se sanottiin näin. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Se jotenkin kolahti enemmän. Muukalaiseksi on helpompi mieltää itsensä siellä, mistä haluaisi pois. Siihen minäkin pystyn - oleskelemaan muukalaisena täällä ja yleensä tässä maailmassa. Muukalaisiahan me olemme, kahden maan kansalaisia, jotka olemme aina vähän vieraita täällä maan päällä ja matkalla oikeaan kotiimme taivaaseen.

Jumala johdattaa meitä eri tavoilla. Jonkun on aika lähteä muualle ja jonkun toisen jäädä sinne missä on. Ja se mikä on hänen tahtonsa meidän itse kunkin kohdalla, on meille se paras paikka, jossa hän siunaa meitä. Oli se sitten kivun kautta kasvamista tai autiomaasta keitaalle pääsemistä.

Hassu juttu omalla kohdallani on, että vaikka olen aina vannonut, etten palaa kotimaakuntaani, olen uudestaan ja uudestaan palannut, missä ikinä olenkin välillä asunut. Ja lopulta jotkut asiat ovat täällä todella hyvin, vaikka esimerkiksi maisemien puolesta viihtyisin paremmin vaikkapa Keski- tai Itä-Suomessa. Mutta sisälläni asuu silti sitkeästi se pieni pohjalainen, josta en pääse eroon. Onhan se myös hienoa olla juurillaan ja lähellä sukulaisiaan. Lopulta se ehkä on paras paikka omalla kohdallani, ainakin tällä tietoa.

Tästä kirjoitin myös postauksessani Vaikka kuinka kauas kulkisinhttp://vanhavirsi.blogspot.fi/2016/05/vaikka-kuinka-kauas-kulkisin.html Vaikka muuttaisin kuinka kauas - tai vaikka pysyisin paikallani - sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Psalmin 139 sanoin. Minne ikinä tie vie, olemme hyvissä käsissä.

Ja muuten, syksyllä olen kyllä lähdössä hetkeksi pois. Menen Karkun evankelisen opiston raamattukurssille kolmeksi kuukaudeksi. Se on varmaankin sellainen keidasvaihe elämässä. Jos tätä sattuisi lukemaan joku, joka myös on tulossa sinne, niin laitahan viestiä joko kommenttina tähän tai sähköpostilla osoitteeseeni vanhavirsi@gmail.com.

6 kommenttia:

  1. Taitaa olla tuo muutoksenhalu luonne- tai persoonakysymys. Itse taas olen kauan kaivannut paikkaa mihin juurtua. Aina on ollut sellainen väliaikaisuuden tila ja se on levoton olotila. Täällä maailmassa onneksi ei tarvitse iankaiken olla vaan pääsee joskus parempaan paikkaan. Taivasikävä on aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään jaksaisi sellaista joka vuosi muuttamista, mitä joskus nuorena oli. Enkä nytkään pelkän muuttamisen takia muuttaisi, vaan muista syistä. Kyllä on kiva jonnekin juurtuakin.

      Poista
  2. Jotenkin muukalaiseksi sitä kyllä itsensä tuntee. On muukalainen täällä asuinpaikassa ja on sitä entisillä kotikulmilla. Ei ole meillä täällä pysyväistä asuinsijaa... Sitä pysyvää asuinsijaa odotellessa:) Antoisaa syksyn kurssia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä se varmasti on antoisa kurssi. Odotellaan me pysyvää asuinsijaa, jonka Jeesus on meille valmistanut.

      Poista
  3. Luen edelleen vuoden 1938 käännöstä. En ole oikein tottunut tähän uuteen Raamatun käännökseen. Tuokin kohta muukalaisuudesta minkä otit esille on vanhassa käännöksessä minustakin parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minustakin se vuoden 1938 käännös on luotettavampi, onhan se sanatarkempi. Ja jos kerran tuossa jakeessa puhutaan muukalaisuudesta, miksiköhän se on pitänyt jättää uudesta käännöksestä pois...

      Poista