Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

YKSIN ARMOSTA

En huomannut vaaraa ennen kuin vahinko oli jo tapahtunut. Erehdyin uteliaisuudessani lukemaan erään henkilön kirjoitusta Facebookissa ja ahdistus iski. Jouduin lain alle. Tuntui, että olen huono uskovainen, jota armokaan ei voi pelastaa, koska lopulta näköjään pelastus on sittenkin teoista. Tällaisia tilanteita meille monelle varmaan välillä tulee, minulle ainakin. Siinä kirjoituksessa esitettiin sellaisia vaatimuksia, joita en kokenut voivani täyttää. En ylittänyt rimaa, en mahtunut superuskovaisen muottiin.

Näihin tilanteisiin minulla on kuitenkin olemassa hyvä kokoelma ensiapua - esimerkiksi Lutherin ja C.O. Roseniuksen kirjoja. Tällä kertaa hädässäni tarrauduin talvella lukemaani F. G. Hedbergin klassikkoteokseen Uskonoppi autuuteen. Sinne olen tehnyt alleviivauksia ja merkinnyt hyviä kohtia. Tässä jaan yhden sellaisen, vähän pitemmän pätkän:

Jumalan lasten ajatukset, puheet, käyttäytyminen ja teot, siinä missä ne ovat oikeita ja parhaimpia, ovat vain vapaata kiitollisuutta Jumalan ihanasta armosta. Uskovat eivät näet tee tekojaan suinkaan ansaitakseen niillä Jumalalta jotakin, edes vähäisintäkään. He ovat saaneet kaiken armosta, ansiotta. Armosta heillä on jo uskon kautta kaikki, mikä elämään ja pelastukseen tarvitaan. Siksi he eivät tahdo, eikä heidän tarvitse ryhtyä sitä ensin teoillaan ansaitsemaan. 
Eihän poika ja perillinen tee työtä talossa siksi, että hän siten ansaitsisi isänsä jälkeen perinnön, sillä hän tietää saavansa sen ilmaiseksi lapsenoikeuden perusteella. Siitä huolimatta hän työskentelee kotitilansa hyväksi, ei palvelusväen tavoin pakonomaisesti ja palkasta, vaan iloiten ja mielellään tietäen, että mikä on isän, on myös hänen.

Tällaista on uskovien elämä, tällainen oikean pyhyyden luonne. Se on armoitetun lapsen vapaata tahtoa olla ja elää rakkaan taivaallisen Isän kunniaksi ja hänen suurta armoaan kiittäen. Sen sijaan se, mikä ei kumpua tästä lähteestä on Jumalan edessä kelvotonta eikä sitä voi sanoa pyhyydeksi. Niinpä kaikki ne puheet, käyttäytymiset, teot ja elämä, harjoitukset ja toimet, jotka eivät lähde Kristuksen armon uskomisesta, eivätkä tapahdu ansiota pyytämättä vain hänen armonsa kiitokseksi, ovat Jumalan edessä silkka ulkokultaisuus, olkootpa ihmisten silmissä kuinka pyhiä hyvänsä.
 Saman totuuden osoittaa myös fariseuksen ja publikaanin esimerkki. Molemmat menivät temppeliin rukoilemaan. Fariseus näytti niin omasta kuin muittenkin mielestä paljon publikaania pyhemmältä. Hänen rukouksensakin oli paljon pitempi ja hänen käytöksensä ihmisten silmissä paljon pyhempi kuin publikaanin. Tämän rukoilemista ei edes voitu kuulla, sillä hän seisoi taampana yksikseen eikä rohjennut tulla pyhän fariseuksen lähellekään. Siitä huolimatta Jumala ei lukenut fariseusta vanhurskaaksi, vaan publikaanin, sillä tämä kunnioitti ja kiitti vain Jumalan armoa, turvatui yksin siihen, ylisti sitä ja häpesi itseään.

Niin käy vielä nytkin. Kaikki kunnioittavat tekopyhiä ja maailma pitää heitä oikeina Jumalan lapsina, koska heidän ulkonaisessa elämässään on hohtoa ja koska heidän vaelluksestaan loistaa pyhyys, sitä kun leimaa huomiota herättävän uutterat uskonnolliset harjoitukset. Jumalaa ei kuitenkaan petetä ulkonaisen pyhyyden loistolla. Hänen silmänsä katsovat uskoa. Usko taas ei ryhdy mihinkään näön vuoksi eikä tavoittele ihmisten kiitosta. Se ei myöskään etsi pelastusta teoista, vaan ainoastaan armosta. Siksi se jää usein maailman ihmisiltä salaan, halvan ulkokuoren alle piiloon, pilkan ja ristin peittoon.. Ihmiseltä itseltäänkin se on kätkössä, kun tunnetaan synti, viheliäisyys, köyhyys, tyhjyys ja mitättömyys. Hengellinen morsian veisaakin - Minä olen musta, mutta ihana.

Näin F. G. Hedberg. Korjasin tämän, olin laittanut aluksi väärän nimen...

10 kommenttia:

  1. HYvä teksti. Tuo bublikaanijuttu Raamatussa on minusta jotenkin lohduttava, palaan siihen usein ajatuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se publikaanivertaus on Raamatun lohdullisimpia kohtia. Se muistuttaa siitä, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi Jumalan matematiikassa.

      Poista
  2. Ihana postaus, kiitos. Täytyykin ettiä jos löytyis netistä tuo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jostain nettidivarista sen voisi löytää, se on vanha kirja. Luther-divarista esimerkiksi kannattaa katsoa.

      Poista
  3. Hyvä kun löysit ahdistukseesi tuollaista ensiapua kotoasi. Itsekin helposti joudun lain alle ja ahdistun vastaavalla tavalla. Kysyisin vielä, että oliko tuo teksti siis Hedbergin kirjasta vai Roseniuksen? Sain tuolta ylempää käsityksen, että teksti on Hedbergin, mutta tuossa alla luki Rosenius. Muutama Roseniuksen kirja minullakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, hyvä kun huomasit, siinä alhaalla oli virhe. Se siis oli Hedberg...

      Poista
    2. En huomannut tuohon aiempaan kommenttiini laittaa sitä, että tuo kirjan teksti oli minusta tosi hyvä!

      Poista
    3. On se hyvä teksti. Oli siitä ensiavuksi tosiaan, mutta kyllä usein nämä lain alle joutumiset tahtoo kestää pitemmän aikaa ja vaatii enemmänkin tuollaisten kirjojen lukemista.

      Poista
  4. Hedberg on minulle vieras mutta Roseniuksen kirjoja minulla on kaksi. Se on hyvä, että kotona on hyviä kirjoja, joista löytyy tarvittaessa apua. Itsekin olen useita hyviä kirjoja kirjahyllyyni hankkinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roseniuksella on myös tosi hyviä tekstejä. Hedbergin kautta ilmeisesti sai alkunsa evankelinen herätysliike Suomessa.

      Poista