Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Valvojan lepo

Hartauskirjassaan Taivas syliin saakka Reijo Arkkila on otsikoinut yhden luvun noilla sanoilla - Valvojan lepo. Mielenkiintoinen sanayhdistelmä. Jeesushan käski meitä valvomaan odottaessamme hänen paluutaan, ja helposti valvomisesta tulee mieleen jotain aivan muuta kuin lepo.

Tuntuu kuin valvomisen pitäisi olla  jotain väkinäistä pinnistelemistä ja ponnistelemista hereillä pysymiseksi, suorittamista, erinomaista uskovaisena onnistumista. Mutta sitä se ei ole. Tuossa kirjansa luvussa Arkkila muistuttaa, että Jeesuksen vertauksessa kymmenestä neitsyestä kaikki nukahtivat ylkää odottaessaan, siis myös ne viisaat, jotka olivat valmiina. Valvominen ei siis ollut hereillä pysymistä, vaan viisaat neitsyet erosivat tyhmistä siinä, että he olivat varustautuneet oikein.

Annetaan Reijo Arkkilan jatkaa.

Mutta ehkä tässä juuri onkin Sinun suurin kysymyksesi tai kipukohtasi. Tunnet, ettet ole oikealla tavalla varustautunut. Ehkä et oikein tiedäkään, miten voisit sitä olla. Pikemminkin joudut toteamaan, ettet ole mitenkään valmis. Tunnet itsesi epävalmiiksi, epäonnistuneeksi. Et ole valvonut, vaan niin monin tavoin yhä uudelleen Herran tahdon rikkonut.

Perustavan tärkeää on tietää ja saada kuulla, ettei oikeassa valmiudessa ole kysymys meidän teoistamme ja ponnisteluistamme. Ei lainkaan. On kysymys kokonaan toisen teosta, Kristuksen Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Meitä kutsutaan Kristuksen ansion varaan, se omistamaan ja siinä lepäämään. Oikea valvominen on sitä, että me joka hetki tarvitsemme Jeesusta Kristusta ja Hänen valmistamaansa anteeksiantamusta.

Juuri tämä on pääasia. Meistä niin helposti kasvaa omavaraisia ihmisiä. Aikamme kiire, tehtävät, työhaasteet ja huolet täyttävät ajatuksemme. Ja näin usein aivan huomaamatta unohtuukin tärkein. Se, minkä kristinoppimme sanoilla olemme oppineet ilmaisemaan näin - Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Pitääkö siis aina olla valveilla. Eikö lainkaan saa nukkua. Apostoli Paavali vastaa tähän kyselyyn näilläkin sanoilla. Kristus on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. 1. Tess. 5. 10.

Saamme siis turvallisesti lähteä uuden päivän tehtäviin Herran Jeesuksen omina. Ja saamme yhtä turvallisesti käydä nukkumaan Herran Jeesuksen sovintoveren turvissa. Saan levätä Herran Jeesuksen hoidossa. Minun ei tarvitse ponnistella eteenpäin omin voimin, vaan ihmetellen elää todeksi, miten Herrani johdattaa ja kantaa kerran perille taivaan kotiin.

Kysymys- ja huutomerkkien sekä kaksoispisteiden puutteesta edellisessä lainauksessa joudun edelleen syyttämään risaista tietokoneen näppäimistöä. Mutta mielestäni aivan ihanan vapauttava ja lohdullinen teksti huonolle valvojalle. Valvoimmepa tai nukuimme, saamme elää yhdessä Kristuksen kanssa jo täällä ja kerran perillä taivaassa.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen sanapari tosiaan tuo valvojan lepo. Ja mitä siitä sitten sanottiin, niin oli hyvää tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Huomasin, että tuo valvoimmepa tai nukuimme-jae oli vuoden 1938 käännöksen mukaan. Se kolahti itselleni.

      Poista