Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kuka milläkin tavalla viallinen

Maailma on täynnä kärsimystä ja uskomattomia tragedioita. Joitain niistä luin Ossi Kuoppalan kirjasta Kotiinpalaajien kylissä - Kahden papin matka Angolassa. Kirjassa tutustutaan siihen, miten Angola  on pääsemässä jaloilleen kymmenien vuosien sisällissodan jälkeen. En saanut tällä kertaa luettua kirjaa loppuun, ja se kai pitää vihdoin palauttaa kirjastoon, mutta kerron tässä parista ihmiskohtalosta, jotka tuntuivat todella surullisilta.

Angolan matkan aikana nimittäin paikallisessa lehdessä oli juttua parista miinaan astuneesta henkilöstä, ja se, millaista kohtelua he olivat tämän tragedian jälkeen joutuneet kokemaan, oli sydäntäsärkevää.

Miinaan astunut Deolinda-niminen nainen kertoo:

- Olin menossa ostamaan hiiliä. Astuin miinaan. Mieheni alkoi valittaa siitä, etten enää voinut työskennellä pellolla. Hän jätti minut, koska olin menettänyt jalkani. Muutin lasteni kanssa äitini luo. Myöhemmin kuulin, että mieheni oli kuollut pommituksissa. Perheenikin hylkäsi minut. Isä sanoi että olen mutilada, jalkapuoli ja arvoton. Itselleni sanoin: "A vida do mutilada nao presta, jalkapuolen elämä ei ole minkään arvoista". Lähdin Huamboon, suureen kaupunkiin. Ihmiset eivät hyväksyneet sielläkään minua, koska olen jalkapuoli enkä voi tehdä kaikkea sitä, mitä pitäisi. Elämä oli vaikeaa. Myöhemmin perheeni otti minut takaisin. Nyt yritän tehdä kaikkea sitä, mihin kykenen.

Nuori mies, Alberto, taas oli menossa auttamaan isäänsä pellon kyntämisessä, astui miinaan ja menetti oikean jalkansa. Omaiset olivat ankaria hänelle ja sanoivat: - Alberto, sinä et ole enää ihminen. 

Sitten sotilaat tulivat ja miinoittivat koko kylän ympäristön. Jonkin ajan kuluttua Alberton isä kuoli verenhukkaan miinan räjähtäessä hänen jalkansa alla. Silloin vasta hänen perheväkensä ymmärsi, että miina voi tuhota kenet tahansa.

Se, mikä minua näissä järkytti, oli että ensin ihmiselle tapahtuu jotain jo itsessään todella kamalaa, ja sitten kun hän on sen takia vammautunut, ihmiset vielä alkavat syrjiä, ehkä jopa hylkäävät, sanovat, ettet ole enää ihminen.


Ja tätä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Toiset vammautuvat fyysisesti, toiset henkisesti - yhteistä heille on se, että heidän kärsimystään monesti vielä lisätään negatiivisella kohtelulla.

Kuitenkin jokainen meistä ihmisistä on jollain tavalla viallinen. Ellei muuta, niin syntisiä olemme kaikki ja aivan yhtä paljon Jumalan armon tarpeessa. Osaisimmepa olla toisillemme armollisia, niin kuin Daavid, joka otti ramman Mefibosetin huolenpitonsa kohteeksi. Tai jos itse olemme niitä tavalla tai toisella vammautuneita, lähettäisipä Jumala rinnallemme niitä ihmisiä, jotka toimivat kuin Daavid Mefibosetin elämässä.

Jumalan luomana jokainen meistä on myös arvokas, olimmepa kuinka vammautuneita tahansa. Juuri sinäkin olet arvokas ja ihmeellisesti tehty, niin kuin psalmissa 139 sanotaan. Tuon kuvan myötä ruusu sinulle, sinä kaunis ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti