Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kateudesta ja runoudesta

Nuorena kuvittelin hurskaasti, että minulla ei ole yhtään taipumusta kadehtimiseen. Perustelin sen sillä, etten kadehtinut kenenkään taloja, tavaroita enkä rahoja. Minä kun arvelin sen olevan ainoa mahdollinen kateuden muoto.

Iän mittaan sitten olen huomannut, että eivät asiat ole aivan noin yksioikoisia. Kadehtia voi lukemattomia asioita tässä maailmassa. Eri ihmiset vain kadehtivat eri asioita, koska hyvin erilaiset asiat ovat meille tärkeitä. Sellaista ihmistä kadehtii, jolla on jotain, mitä minä itselleni olisin halunnut tai haluaisin, mutta en voi tai koe voivani sitä saavuttaa.

Minulle esimerkiksi on tärkeää kirjoittaminen - yllätys, yllätys. Lapsena päätinkin vakaasti, että minusta tulee kirjailija, eikä asiasta ollut epäilystäkään, totta kai minusta tulisi. Mutta niin vain vuodet vierivät ja aina joku muu julkaisi tekstejään, kun taas minun runoni olivat ja pysyivät kurjina tekeleinä. Ja proosatyyppisiä tekstejä ei syntynyt enää ollenkaan lapsuuden jälkeen, koska jollain tavalla luovuus meni lukkoon iän myötä eikä mielikuvitus enää toiminut. Asiatekstiähän kyllä syntyy, mutta sitä en sillä tavalla arvosta.

Joskus se kateuden kohde sitten osuu hyvinkin lähelle. Tässä joku aika sitten sain yllättäen tietää, että eräs tuttuni, joka ei aikaisemmin ollut edes harrastanut kirjoittamista, oli kertaheitolla saanut nimensä tähtiin eli julkaissut runokirjan. Kyllä tuntui katkeralta. Minun oli vaikea kestää toisen menestystä siinä, missä itse en ollut menestynyt. Kyllä sain pitemmän aikaa nieleskellä sitä tunnetta.

Mutta ihme kyllä sen yli olen jo jotenkin päässyt, jopa niin, että lopulta tilasin itselleni hänen kirjansa, ja olen ihaillen lukenut hänen taidokkaita runojaan.
 Tämä kirjoittaminen oli nyt vain yksi pieni esimerkki kadehtimisesta, olisi minulla muitakin vastaavia esimerkkejä ihan omasta elämästä. Tällainen ihminen vain on, ettei osaa iloita toisten onnesta. Tavallaan kateus on ahneutta - minulle ei riitä se, mitä minulla on, en ole tyytyväinen, vaan haluaisin lisää, enemmän - ja kaiken mahdollisen. Toisaalta se toki voi johtaa myös siihen, että pyrin touteuttamaan unelmiani, jos ne ovat mahdollisuuksien rajoissa ja Jumalan tahdon mukaisia. Mutta usein kateus vain kalvaa kuin syöpä ja vie tosiaan kalatkin vedestä, niin kuin sanonta kuuluu. Ja Raamatun mukaan kateus on synti. Niin se vain on.

Siispä opetellaan tyytymään siihen, mitä meillä on, ja iloitsemaan iloitsevien kanssa siitä, mitä he ovat saaneet. Mutta kuunnellaan toki, jos kateuden ääni haluaisi sanoa meille, että jotain unelmaa pitäisi alkaa toteuttaa eikä vain unelmoida. Aina elämä vain ei mene unelmien mukaan, mutta otetaan vastaan se, minkä Taivaan Isä meille antaa, ja opetellaan kiitollisuutta siitä joskus niin vähästäkin.

Toisaalta vähänkin voi olla paljon, kun sitä katsoo oikeasta näkökulmasta.

5 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Näkökulmalla on väliä ja vähänkin voi olla paljon.

    VastaaPoista
  2. Kateus on tuttu seuralainen. Itse olen usein kadehtinut ihmisiä, joilla elämä tuntuu olevan selkeää ja elämänkulku helponlaista. Itse kun on tullut lyötyä oikeastaan koko elämän ajan päätä seinään ja tuskailtua jatkuvasti milloin minkäkin elämään tai itseen liittyvän asian kanssa. Nykyisin kyllä olen oppinut hyväksymään, että elämäni on juuri tällaista ja syytkin ovat luonnollisia ja nekin voi hyväksyä. Ehkä onnistumisien kautta on kateus vähentynyt, kun on tajunnut, että itsessä ja omassa elämässä on paljon hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin olen minäkin kadehtinut niitä, joiden elämä näyttää olevan selkeää, järkevää ja helpon näköistä. Mutta joskus niittenkin ihmisten kulissien takaa paljastuu kärsimystä. Ja se joskus lohdutti, kun luin jostain kirjasta, ettei Jeesuskaan maanpäällisen elämänsä aikana luonut uraa eikä menestynyt maalliselta kannalta katsoen.

      Poista
  3. Voi miten hyviä ajatuksia ja sellaisiakin näkökulmia joita en itse ole tullut ajatelleeksikaan. Esim. tuo, että kateus on ahneutta. Niinhän se tosiaan on kun sitä oikein rupeaa ajattelemaan. Ja uusi huomio minulle oli tuokin, että joskus kateus voikin olla jotain, joka pistää itse toimimaan. Kyllä niitä kateuden pistoja, milloin isompia ja katkeria, toisinaan pienempiä, on saanut tuntea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, itselleni on tullut kaikenlaisia näkökulmia tässä mieleen, kun on joutunut kateutta prosessoimaan. Tuo ajatus, että kateus voi näyttää ihmiselle mitä unelmia pitäisi toteuttaa, taas oli jonkun lehden nettisivuilla.

      Poista