Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tullaan tutuiksi

Olen nelikymppinen uskova luterilainen, jolle vanhat mutta toki uudetkin virret ovat rakkaita. Jumalanpalveluksessa käyn mielelläni, oli se sitten perinteinen tai vaikka tuomasmessu. Mutta myös muissa hengellisissä tilaisuuksissa. Samoin kristillisiä kirjoja luen mielelläni, kuljen luonnossa, ihastelen Jumalan luomistöitä ja tallennan niitä valokuviin. En ole mikään huippukuvaaja, mutta aina joskus kuvat onnistuvat.

Vähän myös kirjoitan, mutta aivan liian vähän - luovuus tuntuu olevan jostain syystä vähän lukossa. Toivottavasti jonain päivänä se puhkeaa kukkaan. Luoja on luonut meidätkin luoviksi, ja siitä saamme iloita. Talvella minulle kyllä tuli isompikin kirjoitusinspiraatio, mutta aihe, josta ajattelin kirjoittaa, oli lopulta liian raskaan tuntuinen, ja annoin sen olla.

Olen jonkin aikaa pitänyt kirjablogia, johon kirjoitin sekä maallisista että hengellisistä kirjoista. Mutta lopulta ajattelin kokeilla täysin kristillistä blogia - ja myös sellaista, josta koko tuttavapiirini ei tiedä, toisin kuin edellisestä blogista. Lisäksi kun kirjoitin myös maallisista kirjoista, tuli välillä luettua vähän sellaisiakin  kirjoja, joista ei jäänyt niin hyvä maku suuhun - vaikka toki maallisessakin kirjallisuudessa on myös paljon hyvää.

Nyt haluaisin lisäksi kokeilla kirjoittaa myös muitakin ajatuksiani, sen mukaan miten inspiraatio iskee. Kirjoitan tästä omasta luterilaisen uskovan näkökulmastani.





Niin kuin kuvakin meille kertoo, saamme elää Kristus-kalliolla ja sieltä vaatimattominakin kukkina ponnistaa ylös taivasta kohti...

Tervetuloa mukaan lukemaan blogiani.

1 kommentti:

  1. Jumala luo aina uutta, emme aina sitä huomaa vaikka kuljemme valmiissa teoissa ja kristuksen jalanjäljissä.Yhteys Jumalaan on jokapäiväistä kulkemista ja kyselemistä mitä tänään voin tehdä Jeesus sinun kunniaksesi, kenelle saan kertoa että sinä rakastat jokaista ihmista, ja kuolit jokaisen puolesta ristillä, ja että kannoit kaikki meidän syntimme ristin puulle.Aina ei ole helppoa kulkea kaitaa tietä, mutta siihenkin saamme avun kun teemme täyttä totta Jumalan edessä.Sydämen usko Jeesukseen vie meidät kerran perille iankaikkiseen elämään, usko on henkilökohtainen, ei riitä jos äiti tai isä on ollut uskossa, ratkaisu täytyy tehdä aina itse, sen sain nuorena kokea, Erkki Leminen rukoili puolestani, ja siinä hetkessä sain uudestisyntyä pyhästä hengestä, siitä alkoi Jumalan lapsen tie, kilvoittelu,ja vuosikymmenien ajan olen saanut nähdä miten Jumala on ollut uskollinen, vastannut rukouksiin ja kuljettanut sitä tietä jonka hän on minulle valmistanut.On ilo lukea toisen uskovan kertomuksia, kun niissä on sama henki josta rakentuu.

    VastaaPoista