Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Isien usko

Kerronpa vähän hengellisestä taustastani. Eräässä Esa Santakarin kirjassa on haastateltu vanhoja evankelisia, joista yksi on mummoni veli, ja hänen kertomansa perusteella tiedän, että olen sen mummon puolelta neljännen polven evankelinen. Toisenkin mummon puolelta olen ainakin kolmatta polvea tätä herätysliikettä. Niissä piireissä vierähti lapsuus ja nuoruus.
Monen mutkan kautta olen sitten palannut juurilleni luterilaisen kirkon evankeliseen herätysliikkeeseen. Nuoruuden innolla lähdin vapaisiin suuntiin ja siellä vierähti oma aikansa. Sen jälkeen olin aluksi mukana Kansan Raamattuseuran toiminnassa, josta sain hyviä eväitä elämään ja eheytymiseen asioista, jotka olivat vuosien varrella rikkoneet. Sieltä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Kansan Raamattuseura on ihanan ihmisläheinen ja elämänläheinen liike. Ja siellä armo tulee alas.

Täällä taas, missä nykyään asun, eivät kaikki ole Kansan Raamattuseurasta kuulleetkaan, tai ainakin kerran juttelin erään nuoren papin kanssa, joka ei tiennyt kyseisestä liikkeestä. Mutta onneksi on se lapsuudesta tuttu evankelinen liike - jossa myös armo tulee alas - ja ihanat Siionin Kanteleen laulut. Harmi vain, että syystä tai toisesta evankeliset ovat lähes kaikki jo eläkeikäisiä. Nuoremmat evankeliset asuvat kai isommilla paikkakunnilla...

Siitä muistuukin mieleen, kuinka nuorena istuin usein seurakuntatalolla mummojen kanssa, jotka olivat jäykkiä eivätkä puhuneet minulle mitään. En tuntenut kovin paljon ikäisiäni uskovia silloin, maalla kun asuttiin. Ei ihme, että kun muutin kouluvuosien jälkeen muualle, vapaitten suuntien meno ja meininki vei mennessään, koska siellä oli kaikenikäisiä ihmisiä eivätkä he olleet jäykkiä. Oli niin sanotusti elämää... Mutta jos nyt saisin nuoruuden takaisin, jäisin sittenkin kirkkoon. Enkä enää valitse tilaisuuksia ikäkaverien perusteella, vaan aivan muilla perusteilla. Nythän ystäviä kyllä on - he vain ovat vapaissa suunnissa... En myöskään enää kaipaa mitään järisyttäviä tunnekokemuksia, hehkutusta, meuhkaamista, show-meininkiä, ihmeitä ja muuta, vaan ihan vain rukiista Jumalan sanan leipää.


Isäni oli minulle tärkeä ja omalla tavallaan esikuva. Vanhoilla päivillään hän istui paljon keinutuolissa ja luki virsikirjaa niin paljon, että sen kansista kului väri puhki, kuten kuvasta näkyy. Minulle isän virsikirja onkin rakas esine, vaikka se toki on äidilläni nyt kun isä on jo kuollut.

Mutta vasta vuosia isän kuoleman jälkeen äiti näytti pientä Siionin Kannelta, jota isä oli kuulemma aina pitänyt housujensa taskussa, ja silloin kun ei vielä ollut eläkkeellä, hän oli jopa lypsyllä istuessaan lukenut sitä. Niinpä vielä nyt kymmenien vuosien jälkeenkin sen Siionin Kanteleen välissä oli lehmänkarvoja. Äiti olisi halunnut siivota ne pois, mutta minusta nekin olivat jotenkin suloinen muisto isästäni, jolla oli aina lapsenomainen usko ja luottamus Jeesukseen.

Herätysliikkeet ovat kirkossa suuri rikkaus ja niillä on jokaisella paljon annettavaa. Jokainen toivottavasti löytää oman paikkansa joko herätysliikkeistä tai sitten ihan vain perusluterilaisena. Ja tätä mahdollisesti lukevat vapaiden suuntien ystäväni siellä missä ovat. Itse olen kokenut omakseni evankelisuuden, koska olen niin väsynyt monien menneisyyden kokemuksieni takia. Ja onhan se oma alkuperäinen kotini. Tuntuu helpottavalta, että on voinut palata juurille - ja sinne, missä armo riittää tällaisellekin.

2 kommenttia:

  1. Hei, olen ensi kertaa katsomassa blogiasi. Tuo yllä oleva kirkon kuva on minulle nyt tuttu, koska itsekin kuvasin sitä pääsiäisen aikaan. Tulimme länsi-suomesta kotiinpäin kierron kautta ja osuimme tuonkin kohdalle. Olen aikonut laittaa niitä kirkon kuvia blogiinkin, mutta aina on ollut jotain muuta ja ovat vähän jo unohtuneetkin. Oli mielenkiintoinen tuo tekstisi. Minustakin on kiva, että isäsi kirjan välissä on säilynyt sellainen käytännön elämäänsä liittyvä muisto:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tervetuloa lukemaan blogiani. Itsekin kurkkasin sinun blogiasi, vai olikos sinulla useampikin, ja vaikutti mielenkiintoiselta.

      Poista