Vanha virsi

Vanha virsi
Elävän veden virrat. Evankeliumijuhlat Virroilla 2016.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tiekirkkoja

Pahoitteluni siitä, etten ole kovin paljon jaksanut seurata blogituttujen blogeja viime aikoina. Työpäivinä en ehdi enkä jaksa kotona juuri mitään, ja vapaapäivinäni meillä on taas pitänyt kiirettä viettää mieheni lomaa ja tehdä erilaisia pieniä reissuja.

Tässä muutaman päivän sisällä olen käynyt kahdessa tiekirkossa: Vetelissä ja Virroilla. Ne olivat hienoja molemmat. Vetelin kirkko oli minusta kauniimpi sisältä, kun taas Virtain kirkko kauniin punaisena kirkkona on ulkoapäin hieno. Virtain kirkkohan on blogini kansikuvassakin muistona viime kesän evankeliumijuhlista, mutta en ehtinyt silloin käydä siellä sisällä kuin aivan pikaisesti.


Sisäänkäynti kellotapulin kautta. Se on pääovi.

Kaunis alttari.


Tämä laiva on kuulemma löydetty kirkon lattian alta?! Sen alkuperä on tuntematon.
Seuraavana sitten Vetelin kirkko, jossa kävin yhden työpäivän aamuna:




Ehtoollisaiheinen alttaritaulu: "Se tehkäätte minun muistokseni."


Kirkon kaikkein kaunein kohta oli minusta saarnatuoli ympäristöineen!
Toivottavasti vielä jossain muussakin tiekirkossa ehdin käydä kesän aikana. Siunattua kesän jatkoa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäkuvia reissusta

Miehelläni alkoi loma, mutta itse olen töissä. Vapaapäivinäni pystymme kuitenkin viettämään yhteisiä "minilomia". Teimmekin pienen reissun, johon sisältyi yhdet markkinat, mökkeilyä Keski-Suomessa ja vierailu eräässä keskisuomalaisessa seurakunnassa, jossa oli puhumassa eräs lähetystyössä oleva ystäväni. Ajomatkalla sinne näimme lisää Keski-Suomea, ja maisemat olivat upeat, kuten oli sääkin noina reissupäivinä.

Olen vaihteeksi kyllästynyt omiin juttuihini täällä blogissa, joten sopii hyvin laittaa nyt pelkät kuvaterveiset reissusta. Kevennystä kesän kunniaksi!

Vimpelin markkinoilla musisoi upea gospelbändi Wonderful Land, jota olemme olleet kuuntelemassa muutaman kerran ennenkin.


Tässä YouTube -linkki, josta löytyy yksi heidän esittämänsä kaunis laulu:  Sä olet Jeesus kallein aarteheni . Kuten kuvistakin voi päätellä, he esittävät musiikkia 1950-60 -lukujen tyyliin. Solistina taisi Vimpelissä olla eri henkilö kuin yleensä.
Mökillä. Vene on jäänyt vetämättä vesille, kun se siirrettiin talveksi tuohon.

Tämä lintu piti kovaa meteliä mökillä. Kimeää jatkuvaa piiii piii piii... Mikähän lintu se oli?
Mökkirannasta.

Saarijärvellä on Ranta-Kivi -nimisellä huoltoasemalla upea terassi.

Kyllä kelpasi nauttia jäätelöt ja kahvit siellä!


Vielä huoltoaseman terassinäkymiä.

Ystäväni Joanna on lähetystyössä Etelä-Amerikassa. Hän tekee vammaistyötä siellä.
Eilen kuvasin mökillä aaltoja. Nämä eivät ehkä ole parhaita kuvia, piti vain jotain valita kymmenistä otoksista tähän...




Tarkoitus oli mennä soutamaan, mutta kova tuuli esti aikeet.

Mökiltä pois lähtiessämme nappasin vielä viimeisen kuvan.
Siellä luonnon helmassa kauniissa maisemissa oli ihanaa levätä. Henkinen lepo siinä kyllä enemmän painottui; fyysisesti olisin tarvinnut varmaan enemmänkin lepoa. Mutta nyt ollaan kotona, tänään on vielä vapaapäivä ja aion levätä. Toivottavasti te muutkin löydätte levon ja virkistyksen hetkiä ja saatte nauttia Suomen kauniista kesästä!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Jumala meidän kanssamme - arjessa!

Tulee melkein syyllinen olo, kun en ole kirjoittanut puoleentoista viikkoon mitään. Vaikka toki ihmisillä on muitakin blogeja luettavaksi. Laitan tänne nyt muutaman aamuajatuksen, mitä sattuu mieleen tulemaan.

Ensin tulee mieleen, että arki on arkea sielläkin, minne Jumala johdattaa. Mutta kuitenkin juuri siellä hän on meidän kanssamme. Elämä on tässä arjessa, ei jossain pilven reunalla. Väsymys on väsymystä ja ongelmat ovat ongelmia, mutta siinä kaikessa saamme kulkea Jumalan johdattamissa askeleissa eteenpäin. Jokaisen päivän hän on jo edeltä valmistanut meille - niin tämänkin päivän, mitä ikinä se tuokin.

Itselleni ei ole koskaan ennen käynyt niin, että olisin jo valmiiksi väsynyt uuden työn alkaessa. Mutta nyt on tämäkin  koettava. Usein aamuisin lähteminen on tosi vaikeaa, mutta yleensä kun saan itseni raahattua perille asti, alan siinä vähitellen piristyä. Näyttää myös olevan niin, että voimia tosiaan annetaan vain päiväksi kerrallaan. Kun uskaltaa ottaa sen askeleen, että lähtee kohti uuden päivän haasteita, niin niistäkin sitten selviää. Uskon hyppy pitää nähtävästi vain tehdä joka aamu.

Ja on Jumalalla myös keinonsa pitää huolta väsyneestä lapsestaan. Kun yhtenä päivänä töissä oli tuntunut "hiukan" rankalta, seuraava päivä olikin niin kevyt, että sain aikaa toipua siitä edellisestä päivästä. Kyllä meistä huolta pidetään!

Kaiken lisäksi on myös kesä, ja tiedossa on lähitulevaisuudessa mökkireissua ynnä muuta mukavaa, kun mieheni loma alkaa. Kesällä pimeyden uuvuttama suomalainen saa valohoitoa. Joillekinhan se kyllä on toisinpäin, että valo tuntuu pahalta, mutta itse tarvitsen paljon valoa, ja kesälläkin hämäränä päivänä melkein "kaamosmasennus" iskee. Siksi on ihanaa, kun nyt vielä on tämä valoisa aika! Nautitaan siitä! Ja jos joku kaipaa pimeää vuodenaikaa, niin kyllä sekin sieltä tulee... aivan varmasti!

Siunausta ja voimia sinulle oman arkesi haasteisiin!

P. S. Heti kun olin lähtenyt tietokoneelta, muistin, että yksi korjaus pitää tehdä! Nimittäin tuo että kyllä voimaa saa, kun menee vain, ei tietenkään päde kaikkien kohdalla. Jos joku on täysin sairaslomakunnossa, silloin pitää vain rohkeasti jäädä sairaslomalle eikä yrittää väkisin sinnitellä töissä. Meillä on niin erilaisia elämäntilanteita. Jeesus kutsuu työn ja kuormien uuvuttamia myös lepäämään!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Anomatonkin saa!

Otsikkoni kuulostaa varmaan röyhkeän epäraamatulliselta. Sanotaanhan Raamatussa nimenomaan, että anova saa, ja toisaalla, että teillä ei ole sen tähden ettette ano. Kuka muka voisi saada Jumalalta jotain rukoilematta?!

No, armoa ne rukousvastauksetkin kuitenkin ovat. Pessimistiäkin, joka ei uskalla uskoa sen vertaa, että edes rukoilisi jotain haluamaansa asiaa, armahdetaan, ja hän saattaa saada vastauksen siihen "rukoukseensa", joka jäi rukoilematta. Mutta olihan hänkin ehkä vähän huokaillut melkein kuin huomaamattaan ja itseltäänkin salaa Jumalan puoleen - ja sekin kuultiin!

Tämän sanon nimittäin omasta kokemuksestani. Minä olen se pessimisti. Ja ihmeellisesti elämässä on ollut johdatusta ja rukousvastauksia, kun taaksepäin katsoo. Onhan ollut paljon vaikeuksia, takaiskuja, pettymyksiä ja kipuakin - mutta sitten myös niitä iloisempia asioita. En ole uskaltanut uskoa mihinkään hyvään enkä ole uskaltanut rukoilla sitä hyvää - ja sitten olenkin äkkiä saanut nähdä, että Jumala voi todella tehdä monin verroin enemmän kuin anomme tai ymmärrämmekään!

Nuorenahan esimerkiksi haaveilin, että olisi ihanaa olla joskus töissä kristillisessä kirjakaupassa. Mutta hautasin pian sen haaveen ja totesin, että tuskinpa sellainen on koskaan mahdollista. Ja tästä on siis jo yli 25 vuotta.

Toissatalvena kun opiskelin vielä kauppiksessa, kuulin eräältä kirjakauppiaalta, että hänen toinen liikkeensä on suljettuna talven ajan työntekijän puutteen takia. Painoin sen korvan taakse ja ajattelin, että ensi talvenahan voisi palata asiaan - mutta en oikeasti uskonut, että hän silloin enää ketään tarvitsisi.

Kävin syksyllä sitten sen raamattukurssin, ja kun tulin sieltä kotiin, oli sellainen masentava tunne, että nyt on elämässä kaikki haaveet toteutettu. Ei ole enää mitään mistä haaveilisi, mikään ei kiinnosta eikä mistään kuitenkaan tulekaan mitään, vaikka yrittäisikin.

Tulin kuitenkin jossain vaiheessa kysyneeksi siitä kirjakaupasta ja kuulin, että siellä ei taaskaan ollut työntekijää. Siitä asti monta kuukautta suunnittelimme tätä asiaa, ja nyt todella olen kristillisessä kirjakaupassa, työ jota en koskaan uskonut tekeväni enkä siksi sitä edes rukoillut! Kyllä anomatonkin saa!

Muutenkin kun olen ollut pessimisti ja odottanut aina jotain pahaa, niin onpa niitä iloisia yllätyksiäkin sitten välillä tullut. Vaikka toki pahaakin on tapahtunut ja tapahtuu, mutta se on sitä Jumalan "vasemman käden työtä", jonka kautta hän myös siunaa meitä, vaikka meistä ei aina siltä näyttäisi.

Juuri nyt on vaihteeksi sellainen hetki, joita joskus elämässä tulee, että kun katsoo vuosia taaksepäin, näkee monien asioiden tarkoituksen ja tajuaa, miten yksi asia on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen - ja tässä sitä nyt ollaan. Kaikilla eri vaiheilla oli oma tarkoituksensa ja pala palalta Taivaan Isä kokosi palapeliä, josta nyt näkee taas ainakin jotain. Se on sitä johdatusta. Kyllä meidän rukouksiamme ja rukoilemattomuuksiammekin kuullaan ja meistä huolta pidetään! Ehkäpä siksi saisimme uskaltaa rohkeasti anoakin, koska eivät rukousvastaukset mitään mahdottomuuksia ole uskovan elämässä (vaikka monesti Jumala voikin vastata myös toisin kuin itse haluaisimme).

Siitä kirjakaupasta enemmän kirjablogipostauksessani täällä.

P. S. Toki olen siellä kirjakaupassa tällä hetkellä "vain" työkokeilussa ja tulevaisuus on vielä tuntematon, mutta ei se minua haittaa. Nyt elän tätä hetkeä. Ja tätä hetkeähän meidän muutenkin olisi syytä elää. Huomenna sitten ne huomisen huolet!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannusjuhlilta

Vaikka hengellinen kotini onkin SLEY ja yritän nykyään olla kovin "luupääluterilainen", niin perinteen mukaan minun ja vapaakirkollisen mieheni juhannusaatto oli taas vapaakirkollinen. Meillä toimii reilu peli, että hän tulee välillä minun kanssani luterilaisiin tilaisuuksiin ja minä hänen kanssaan vapaakirkollisiin.

Kun jostain syystä välillä yritän kovasti polttaa siltoja takanani ja pyyhkiä kaiken menneen pois, niin eihän sitä voi täysin repiä itsestään irti kaikkea, mitä on tarttunut mukaan noin 20 vuoden aikana! Nytkin sain hyvän opetuksen siinä, että minua pitkään vaivanneissa kysymyksissä apu tulikin näiltä tämän juhannuksen juhlilta, joissa erityisesti erään baptistipastorin ja erään helluntaievankelistan puheet kolahtivat. Varsinkin sen helluntailaisen kautta kaiken lisäksi armokin kirkastui pitkästä aikaa!! En enää muista enää tarkalleen, mitä kaikkea hän sanoi, mutta pääasia, että sisäisten vaatimusten painolastit putosivat harteiltani. On taas helppo hengittää. Kirkossakin tänään pitkästä aikaa uskalsin uskoa armon omallekin kohdalleni, kun kuulin synninpäästön ja sain käydä ehtoollisella.

Kaiken lisäksi juuri eräs vapaakirkollinenkin sanoi ennen kyseistä tilaisuutta, ettei pidä sen helluntaievankelistan puheista. Minä siihen sanoin, että joskushan voi saada jotain sellaisenkin puhujan puheista, joista ei muuten pidä. Ja yllättäen hän todella puhuikin nyt aivan eri tavalla kuin mitä olen joskus vuosia sitten kuullut!

Yllä olevan kuvan baptistipastori puhui tämän toisen kuvan lampaasta. Se oli hyvä puhe, josta jotain muistankin. Tuo lampaan kuva kai oli niin havainnollinen!

Kyseinen lammas nimittäin on kuulemma merinolammas, joka oli kadonnut ja löydetty jossain (en muista missä maassa) jostain luolastosta, jossa se oli elänyt kuusi vuotta. Ja kun sitä ei ollut tietenkään kukaan kerinnyt sinä aikana, se oli kasvattanut ympärilleen noin mahtavan villakerroksen niin että se näytti lähinnä joltain Aabrahamin ajalta säilyneeltä muinaiseläimeltä!

Tästä puhuja sitten jatkoi, että mekin olemme Jumalan omina lampaita, jotka pitää keritäkin aina välillä. Mutta se ei ole mahdollista, jos emme pysy laumassa eli seurakunnassa. Siellä meitä keritään toisten uskovien kautta. Toisaalta Jumala keritsee meitä myös vaikeuksien ym. kautta.

No, en tämän enempää muista siitäkään puheesta, mutta jokainen voi itse miettiä, mitä kaikkea se keritseminen voisi merkitä meidän elämässämme ja miksi sitä tarvitsemme. Itseäni puhutteli se laumassa pysymisen tärkeys.

Jotenkin taas pystyyn kuollut uskonelämäni sai virkistystä niiltä juhlilta. Toivon, että voisi enemmän toteutua omallakin kohdalla se, mitä tänään kirkossa laulettiin, että "maailman rakkaus mielestä heitä", vai miten se on siinä virressä "Joutukaa sielut, on aikamme kallis....". Oli ihanaa, kun jaksoin mennä tänään kirkkoonkin. Kyllä se virkistää ihanasti, kun käy sanankuulossa!

Siunausta sinulle!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Itkemättömät itkut ja lohdutuksen Jumala

Joskus elämässä voi olla aikoja, että on epämääräinen paha olo eikä tiedä mistä se johtuu. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta masentaa. Sitten ihminen vielä helposti hakee lohtua niihin oloihinsa aivan vääristä lähteistä: syömisestä, juomisesta, ihmissuhteista, erilaisista riippuvuuksista ja mitä kaikkia näitä on. Kuitenkaan mikään sellainen ei tuo todellista ja kestävää lohtua.

Itsekin olen pitkään ihmetellyt, miksi on niin paha olo, vaikka kaikki on hyvin. No, keväällähän kerroin, että isäni kuolemasta tuli seitsemän vuotta. En silti osannut yhdistää olojani siihen. Minähän olin aina pelännyt isän kuolemaa ja pelännyt, että hajoan, jos hän kuolee. Mutta lopulta vaikka hänen kuolinvuoteensa ääressä ja hautajaisissa itkin, sen jälkeen en pystynyt suremaan. Jatkoin elämääni niin kuin ennenkin, ja minua lohdutti se, että olin isän sairauden aikana ehtinyt sanoa ja tehdä hänelle aikaisemmin sanomatta ja tekemättä jääneitä hyviä asioita. Satuin olemaan myös rakastunut ja onnellinen juuri isän kuoleman aikaan, ja oli paljon muutakin sellaista, ettei suru vain mahtunut elämääni.

Mutta sanotaan, että surematta jäänyt suru sairastuttaa. Niin kai siinä minullekin kävi. Mutta ehkä Jumala oli nyt eheyttänyt minua sen verran, että uskalsin alkaa surra, nimittäin nyt pato on murtunut ja on tullut aika itkeä pois ne itkemättömät itkut.... Surun suuruus on pelottavaa. Ehkä sittenkin oli asiat paremmin niillä, jotka pystyivät heti ajallaan suremaan. Sellaisilla ihmisillä suru ei patoudu.

Tänä aamunakin, kun on ensimmäinen työaamuni, itkin niin että pelkäsin, etten saa sitä loppumaan ennen töihin lähtöä. Miten voikin sattua juuri nyt, kun töissä pitäisi olla pirteä ja iloinen... Toisaalta työ on ehkä pelastus, etten aivan hautaudu suruuni.

Mutta siitä minun piti kirjoittaa, että meidän rakas taivaallinen Isämme on ihmeellinen! Miten hän lohduttaakin juuri surevaa! Ei tarvitse hakea keinotekoista lohtua jostain epäterveellisestä, kuten suklaan syömisestä, kun Jumalalta saa ihan oikeaa lohdutusta.

Nimittäin juuri tänä aamuna kun sitten avasin Juha Vähäsarjan hartauskirjan Joka päivä Jumalan kämmenellä, siellä oli tosi osuva ja lohdullinen teksti. Olihan heti jakeenakin tämä: "Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen" (Matt. 5:4)!

Näin Vähäsarja kirjoittaa:

"Kun Herramme Jeesus Kristus sanoo sinulle, että saat murheissasi ollessasi lohdutuksen, se tarkoittaa, että sinä todella tulet saamaan lohdutuksen. Jumalan sana ei koskaan valehtele. Uskon voi menettää, toivon ja rakkauden myös, mutta Jumalan sana on totta ja pysyy voimassa aikojen loppuun saakka. Kun me hädässämme tartumme vaikka vain yhteen Raamatun sanan lupaukseen kuin hukkuva oljenkorteen, emmekä päästä siitä irti, niin me saamme huomata, kuinka totta Jumalan lupaukset ovat.
  Sinulle, murheen murtamalle, tuo Herramme tänään terveiset: sinä tulet saamaan lohdutuksen. Vaikka nyt olisi kuinka pimeä yö tahansa. Vaikka tie näyttäisi olevan hukassa ja karttaakin alat jo epäillä. Kaikesta huolimatta Jumalan lupaus pitää. Sinä saat lohdutuksen."

Myös löysin psalmeista ihania jakeita, kuten: "Herra on kuullut itkuni äänen" (Ps. 6:9) ja: "Hän on orpojen isä" (Ps. 68:6).

Vaikka on pelottavaa antaa itkemättömien itkujen tulla, sen saa tehdä turvallisesti Isän sylissä, sen Isän, joka on Raamatun mukaan lohdutuksen Jumala. Lopulta itkeminen helpottaa, se purkaa pahaa oloa. Ja siinä on siunaus, jos se saa viedä ihmisen hakemaan apua oikeasta osoitteesta, Isältä, Pojalta ja Pyhältä Hengeltä. Liian kauas Jumalasta minä ainakin niin helposti ajaudun - siis kiitos hänelle, että hänellä on keinot vetää takaisin luokseen!

Tällaista tänään - toivottavasti siinä on jotain lohdullista sanomaa muillekin. Siunausta päivääsi!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

On Jeesus lunastuksen jo täysin täyttänyt

Välillä pelkään, etten osaa kirjoittaa armosta täällä, kun minun itseni on siihen niin vaikea uskoa. Mutta jos olisinkin ollut lakihenkinen ja masentava, niin laitetaanpa välillä vähän Siionin Kannelta tänne - siellä ainakin armo on armoa!

Nimittäin kerran kun avasin Siikkarin, se aukeni tämän ihanan laulun kohdalta, josta tässä viisi ensimmäistä säkeistöä:

On Jeesus lunastuksen jo täysin täyttänyt, on ristin kautta rauha rakennettu.
Siis miksi murehdinkaan, on kaikki hyvin nyt, on muuri väliltämme murennettu.
Nyt päivä on jo tullut, yö poissa kokonaan, on vankeuden vanginnut Jeesus kuollessaan,
hän kaikki vangit vapauteen päästi.

Nyt täysi on jo kaikilla lapsenoikeus, kun Jeesus hankki meille sovituksen.
Niin turhaa oli pelkoni, turhaa ahdistus, kun mietin, kuinka saisin armahduksen.
Kun eivät pyhitys, parannus tai kyyneleet tai usko, kuuliaisuuskaan rauhaa tuottaneet,
saan Kristuksessa autuas jo olla.

Kun lahja on jo annettu, ansioilla voi en koskaan saada valtakuntaa taivaan.
Kun Isä Pojassansa jo suosionsa soi, saan kaiken perinnöksi ilman vaivaa.
Sä ensin annoit armon, vaan silti yritin ja orjan töissä armoa turhaan anelin
ja rakkautta ansaita näin tahdoin.

Vaan ennen kuin on maailma ollut luotukaan, mä pääsin lapseksesi Kristuksessa.
En siitä tiennyt, turhaan jäin yksin suremaan, tein työtä ankarassa orjuudessa.
Nyt neuvojasi hiukan jo vihdoin aavistan: on aivan kaikki armoa Herran Jumalan,
siis armostasi ainoastaan kiitän.

Ei autuaaksi kuolema muuta minua, jo täällä autuuden sain Jeesuksessa.
Kun Herran viha sammui, en tunne pelkoa, sain turvan yksin Herraan uskoessa.
Pois pyyhki veri Jeesuksen velkakirjani, se poisti tuomion, joka meitä uhkasi,
ei armahdettu tuomiolle joudu.

SK 227:1-5

Siinä sitä armon sanomaa. Me saamme nyt jo olla autuaita ja turvassa Jeesuksen veren suojassa. Ei tarvitse raataa orjan töissä, ei tarvitse suorittaa. Kaikki on valmista, ei tarvitse kuin ottaa vastaan!

Kaiken lisäksi tässä laulussa on tosi kaunis ja iloinen sävel, niin kuin Siionin Kanteleen lauluissa usein on. Harmi että sitä säveltä en tähän saa. Mutta pelkät sanatkin ovat ihanat!